30.1.2013

Konnan varjossa

Photobucket
Photobucket
Photobucket

Daisy-äidillä on kilpailija. Cora-konnanpoikasen äidinvaistot heräsivät pienen alkukyyräilyn jälkeen ryminällä, ja siitä lähtien tuo punamusta otus on viettänyt lähes kaiken aikansa pentupesässä hengaten, lämmittäen Daisya ja pentuja tai vaihtoehtoisesti itseään läpöpullon kyljessä. Corasta on onneksi paljon apua stressaantuneelle emokissalle - se pesee tunnollisesti pienten pyllyjä, vahtii niitä emon ollessa poissa ja pitää seuraa Daisylle, jonka elämä kävisi muuten kovin tylsäksi. Ai niin, se myös kantaa pentuja. Jotka eivät ole edes sen omia. Kantaa mokoma varasteleva varis pienet kissanpennut ties minne avaraan, viileään asuntoon, josta stressaantuneet omistajat niitä aina saavat etsiä. Monesti on tehnyt mieli kiusankappale poistaa pentuhuoneesta, ja monesti olemme niin tehneetkin, mutta välillä tulee mietittyä myös asian valoisia puolia.

Photobucket
Photobucket
Photobucket

Lapset tykkäävät uudesta hoitajastaan, joka on lämmin, pehmeä ja ystävällinen. Jos siitä vielä tulisi maitoa, olisi elämä täydellistä.

Photobucket

Daisykin nauttii siskopuolensa seurasta mielettömästi, ja se vaikuttaa paljon onnellisemmalta ja rennommalta emolta kuin ennen hoivaajakaverin saamista joutuessaan yksin pitämään huolta pienestä pesueestaan. Niinpä konna saa jäädä, usein, joskin aina öisin Daisy saa nukkua yksin kaikkien mielenrauhan takaamiseksi.

Pennut ovat tällä viikolla todella lähteneet liikkeelle ja valloittaneet nykyisen pentuaitauksensa kokonaan - osa on jopa yrittänyt sängylle klassista tietä kiipeämällä sen vieressä roikkuvaa verhoa pitkin. Öisin olemme estäneet kolmikon karkailun sturdipesästä nostamalla sen oviaukon eteen esteen, mutta eilen sekin osoittautui näille viikareille liian matalaksi eli jatkossa ne saavat liikkua omassa kehässään vapaasti myös yöaikaan.

Uteliaisuus on ilmennyt myös entistä suurempana kiinnostuksena ihmisiä kohtaan; aina kun joku istahtaa hörökorvien joukkoon, on syliin kiipeämässä terävien naskalikynsien avustuksella vähintään yksi ipana. Valloitettuaan sopivan korkean paikan sylistä vintiö keskittyy tekemään lähempää tuttavuutta ihmisolennon kanssa tuijottamalla tätä tosisen tarkasti, haistelemalla, ja vähän maistelemallakin. Lapsosille on kehittynyt viikon kuluessa komea terävä neulasto suuhun, ja ne suorastaan hinkuvat päästä käyttämään sitä. Kiinteän ruoan tarjoilun aloitamme tämän viikon lopulla yhdessä vessaharjoittelun kanssa, ensi viikolla pääsemme kertomaan, miten siinä on käynyt...


Divine Comedy 489 grammaa

Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket


Faerie Queene 430 grammaa 

Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket


Paradise Lost 515 grammaa

Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket

2 kommenttia:

Nipsun mami kirjoitti...

Voivoivoi.... jollen olisi suuntautunut näihin poikiin niin Queene olisi tämän huushollin seuraava queen... :) Ihania lapsosia kaikki, tosi kauniita!
PS. Edellisessä postauksessa siitoshyväksyntä lienee pitempi kuin 12.5.2012.... ;)

Tiina ja Marleena kirjoitti...

Kiitos, Queene on selvästi päättänyt ottaa kaikki aseet käyttöön hurmatakseen itselleen oman ihmisen mahdollisimman nopeasti :) Ja meillä kai sitten eletään vielä viime vuotta, siirtyminen kestää aina aikansa *huokaus* ...