Pitkästä aikaa näyttelyraporttia, edellisen kerran sellaista sai kirjoitella kai joskus tammi-helmikuussa.. Aika rientää.
SUROKin näyttelyyn Espoossa osallistuimme miehityksellä Yuki, Daisy ja Risto. Poikkeuksellisesti olimme paikalla sunnuntaina, lauantaipäivä kun meni luovuttaessa Tupsua uuteen kotiin. Bicolorin kotiutumisprosessi on lähtenyt kuuleman mukaan hyvin käyntiin, tyttö on hyvin leikkisä ja luottavainen kaikkia kohtaan. Hyvä Fuchi ja Lillan, kiitos ihanasta ja sosiaalisesta jälkikasvusta ♥
Näyttelyaamu alkoi taas tutuissa merkeissä hotelliaamiaisen ja Yukin sängyn alta pyydystämisen merkeissä. Eläinlääkärintarkastuksessa kohdalle osui "lottovoitto", eli satunnainen sienitesti joka otettiin Daisysta. Tuloksista ei ole kuulunut mitään, mutta eipä meitä paikalta poistettukaan, uskomme siis ettei sientä meillä edelleenkään ole. Tarkastuksen jälkeen pääsimme purkamaan tavaramme tilavaan halliin, tässä vaiheessa täytyy hehkuttaa sturdin ihanuutta. Hyvästi häkkien ja vaijereiden kanssa temppuilu sekä hysteeriset naurunpyrähdykset verhojen nurinpäin asettamisen jälkeen.
Arvostelut rytmittyivät oivallisesti pitkin päivää. Molemmat tabbyt olivat Martein Tausenin pöydällä heti aamusta, Yuki taas Marjatta Koskenkankaalla myöhemmin päivällä. Paikalla oli kasvateistamme myös Indie (Cinderella), jonka arvostelua emme valitettavasti ehtineet seuraamaan. Tuomari oli kuulemma kehunut tyttöä kauneimmaksi näkemäkseen pitkäkarvaiseksi sinitiketiksi, kasvattajat hurisevat tyytyväisinä kommentille :) Indiestä on tosiaan tullut todella kaunis (ja iso!) sininen neiti upeilla silmillä ja kauniilla ilmeellä - suuri oli kiusaus kaapata kaunotar mukaan kotiin lähtiessä. Indiestä löytyy kuva Hurineesiasta, tyttö on tullut pitkän kroppansa ja vähän Daisyä paremman tyyppinsä puolesta emoonsa, mutta löytyy sinisestä myös isä Skyetä. Grimmien isä oli myös paikalla sunnuntaina, aivan ihana mies ♥ Kummasti vain vaikutti kovin Daisymaiselta silkkiturkkeineen ja pienine pincheineen...
Daisy sai ensimmäisen CAC-sertinsä ja kehuja hienosta kuviosta, turkinlaadusta ja silmien väristä. Kontrastia voisi olla turkissa enemmän, kuin myös pituutta hännässä ja vahvuutta leuassa. Pään linjat tuntuivat tuomarin mielestä olevan ihan kohdallaan, korvat saisivat olla alempana. Monella tapaa hyvin samanlainen arvio tytöstä kuin aiemmin.
Pöydällä tabby oli tavalliseen tapaansa vähän levoton, jutteli ja rimpuili, joskin rauhoittui päästyään tuomarioppilaan syliin. TP-valinnoissa suklaan käytöksestä sai olla pelkästään ylpeä, niin hyvin tyttö antoi itseään venyttää. Jatkoon ei päästy, mutta eipä se haittaa.
Onneksi edes kissat osavat esiintyä kuvissa edukseen... |
Risto olikin vuorossa heti Daisyn jälkeen, ja kunnia pojan näyttämisestä lankesi vielä kerran meille. Risto sai paljon samanlaista palautetta ulkonäöstään kuin Daisy, eli leukaa ja pään korkeutta saisi olla enemmän kuin myös pituutta hännässä. Siskoonsa verrattuna pojalla on kuitenkin paremmat mittasuhteet pitemmässä kropassaan, parempi kontrasti kuviossa sekä paremmin sijoittuneet korvat. Myös Risto käyttäytyi hienosti TP-valinnoissa (ja myös pöydällä), sertin sai tämäkin tabby mutta paneeliin ei päässyt. Risto on nyt leikattu ja siirtynyt sijoituskotinsa omistukseen, sukua jatkavat kaksi Rimppakintun A-pennuista.
FoxyPaw's Baron.. |
.. ja sen tytär. Kovin ovat samannäköisiä, joskin ainakin ilmeensä Yuki on saanut emoltaan. |
Yukin viitosluokan sertinmetsästys vaikuttaa kovin kivikkoiselta tieltä. Ulkonäköä olisi, suurimmat moitteet tulivat turhan lyhyestä profiilista eikä hieman lakastumisvaiheessa oleva turkkikaan tuomaria haitannut. Lady vain ei tykkää touhusta yhtään, vaan urputtaa ja mököttää pöydällä ja TP-valinnoissa minkä kerkeää. Saattaa siis olla, että Yukin näyttelyura jatkuu vasta kastraattiluokissa sitten joskus, varsinkin kun seuraavaa näyttelyä sasi taas odottaa vuoden turkin kasvua odotellen. Sertin sai kuitenkin, eikä käynyt kiinni tuomariin tai esittäjään :)
Muu liikenevä aika kuluikin näyttelypäivänä tuttujen kanssa rupatellessa ja kissoja ihastellessa. Ostoksiakin ehdittiin tehdä, lähinnä kissanhiekkaa ja ruokaa. Kaikenkaikkiaan näyttely oli kiva kokemus, jos lukuun ei oteta hallissa iltapäivällä vallinnutta välimerellisen painostavaa ilmastoa ja auringossa kiehuvan kuumaksi paistunutta autoa kotiinlähdön koittaessa. Tietysti kesän hellepiikin täytyi sattua juuri tälle viikonlopulle...