Olemme miettineet kissalamme lähitulevaisuutta varsin perinpohjaisesti viime kuukausien aikana, mikä selittää kuolemanhiljaisuuden niin blogin kuin suunnitelmienkin osalta, ja olemme pitkän harkinnan jälkeen päättäneet että tauolle jääminen on kaikkien kannalta paras ratkaisu.
Suurin syy päätökseemme on pian edessä oleva elämäntilanteen muutos; näillä näkymin kasvattajakaksikkomme tiet erkanevat toisen suunnatessa mahdollisesti ulkomaille, ja tämä yhdessä nuorempien lasten lähestyvän peruskoulun päättymisen kanssa tuovat tietysti lisää menoeriä elämään. Kuten monet varmasti tietävät, kasvattaminen on kallis harrastus, ja tiukassa taloustilanteessa siihen uppoavalle rahalle on varmasti käyttöä muun elämän pyörittämisessä.
Alunperin suunnittelimme vielä yhtä pentuetta Coralle, ettei D-pentueen potentiaali jäisi kokonaan käyttämättä. Nyt olemme kuitenkin miettineet, että on viisaampaa leikata myös konna; onko järkeä tehdä pentuetta, jos tietää jo varmasti, ettei toiminnalla tule olemaan jatkuvuutta? Lisäksi ensi vuosi tulee olemaan muutenkin stressiä ja kiireitä täynnä, joten pentujen kasvatus päivityksineen ynnä muine juoksevine asioineen tuntuu tällähetkellä mahdottomalta.
Emme vielä varmasti tiedä, tuleeko kasvatuskatkostamme pysyvää vai jatkammeko harrastusta vielä joskus ja jos niin käy, missä mittakaavassa ja millä roduilla. Varovainen arvio katkon pituudelle on parista vuodesta puoleen vuosikymmeneen, eli kasvatuskissamme tulemme kaikki steriloimaan. Kotisivumme lakkaavat toimimasta joskus tämän vuoden aikana, ja niiden sisällön siirrämme pikkuhiljaa tänne blogin yhteyteen. Facebook-sivumme saa myös jäädä kyberavaruuteen. Aivan täydellistä hiljaisuudestamme ei ehkä tule, vaan saatamme aika ajoin päivittää blogia ja kertoa kuulumisia laumamme tapahtumaköyhästä - vai pitäisikö sanoa ihanan tavallisesta ja rennosta - kissanelämästä. Kuulemme myös edelleen mielellämme ihanien kasvattiemme edesottamuksista :)
Vaikka tauolle jääminen tuo mukanaan suuria muutoksia elämässä ja tuntuu vaikealta, olo on nyt helpottunut ja päätöksemme vaikuttaa olosuhteisiin nähden oikealta. Kuluneet vuodet rotukissatoiminnan parissa ovat olleet täynnä upeita ja palkitsevia hetkiä, mieltä avartavia kokemuksia ja tietysti tutustumista mahtaviin ihmisiin, jotka olisivat muuten jääneet meille vieraiksi. Sanomattakin on selvää, että jokainen kotonamme kasvanut pentue on ollut meille rakas ja tärkeä, riippumatta siitä onko yksikään pennuista jatkanut sukuaan. Pienten kissanalkujen kaitseminen syntymästä uuteen elämään on ollut palkitsevaa, ja emme pysty varmaan edes kunnolla käsittämään, kuinka etuoikeutettuja olemme saatuamme jakaa kotimme edes muutaman kuukauden ajan niin ihanien kissapersoonallisuuksien kanssa. Mikään olento ei ole yhtä ihana kuin elämisen tärkeitä taitoja opetteleva kissanpentu ♥
Kiitämme syvään kumartaen kaikkia, jotka ovat auttaneet meitä ja tehneet kasvatustoimintamme mahdolliseksi; kissojemme kasvattajat, kollien omistajat, sijoituskotimme ja tietysti kasvatinomistajamme sekä muut meitä epäsuorasti auttaneet. Ilman teitä ei kissaharrastuksemme olisi ollut mahdollista.
Kiittäen,
Tiina ja Marleena
24.7.2013
24.6.2013
Kun valo ei katoa
Juhannus, tuo joulun jälkeen toiseksi suurin kansanjuhla, sujui meillä jälleen rauhallisissa merkeissä. Sään ollessa kaunis ja valon riittäessä läpi yön päätimme käyttää laumamme haistelemassa kesäyön tuoksuja ja kuuntelemassa sen ääniä. Jotta valo varmasti riittäisi, tapahtui valjastelu aattovuorokauden puolella.
Konnalla riitti taas vauhtia ja ääntä niin paljon, ettei kamerankäyttäjä pysynyt mukana.
Suna, valpas saalistaja.
Coran kynnet näyttävät kaipaavan leikkaamista..
Daisy.
Fuchi, punapää.
Vesi ihastutti ja kauhistutti tätä kaksikkoa - Daisyn pulloharjahäntä oli taas näkemisen arvoinen.
Yuki, joka aina sotkee juuri kammatun turkkinsa ennen kuvaushetkeä.
Hopeakissalla on draamantaju tallella - pitkät askeleet keräävät katseita.
Uutta lasta vesi kiinnostaa kovasti. Mr Mutkahäntä aka Vinski jää sitten meille tyttölaumamme letkeäksi setäkissaksi ja diivojen välienselvittelijäksi.
Kuten kuvasta näkyy, tämä yksilö on mukana kaikessa, vie jopa heinät kaverin suusta.
Vaan on se niin kovin ihana ♥
Yuki vaanimassa: äänestä päätellen saaliin kiinnijääminen oli hyvin, hyvin lähellä.
Vinski pähkinänkuoressa.
4.6.2013
Hiljaisuus vallitsee susirajalla
Alkaa ehkä olla korkea aika katkaista blogissamme kohta kuukauden vallinnut hiljaisuus ja todeta, että kissalassamme ei tuona aikana ole tapahtunut yhtään mitään, ainakaan näin kasvatustoimellisesti merkittävää. Kissat ovat saaneet nauttia tavallisen onnellista kissanelämää - syödä hyvin, nukkua, leikkiä ja käydä ulkona kauniissa kesäsäässä. Ihmisillä sen sijaan toukokuun loppu on ollut melko hektistä aikaa, mikä selittää blogin päivittämättömyyden ja sen, että kaikki kesän näyttelyt jäävät nyt meiltä väliin niiden ilmoittautumisaikojen loputtua aivan huomaamatta. Ehkä hyvä näin, sillä ihmisten työmäärä ei ainakaan vähene näin kesäksi, ja jos helteet jatkuvat tälläisinä, on kaikilla varmaan mukavampi kotona kuin jossain näyttelyhallissa.
Uusia suunnitelmia niin näyttelyiden kuin pentujenkin osalta on lähinnä syksyksi, suunnitelmat ovat tosin niin lapsenkengissään ettei niistä juuri voi vielä hiiskua. Katsotaan siis, mihin suuntaan ajatuksemme tästä kehittyvät ja nautitaan sitä ennen kesästä.
Yllä olevista kuvista välittyy hyvin tämänhetkiset tunnelmat täällä susirajalla. Lämpöä ja aurinkoa on ulkona helteeksi asti, ja kun se kerääntyy päivän mittaan matalaan, ilmastoimattomaan taloomme, voitte varmaan kuvitella millaiset olot täällä ovat. Kuten itämaisemme kuvissa osoittavat, energiaa ei riitä muuhun kuin makaamiseen, ja sekin on varsinkin yöllä tukalaa. Tuulettimesta kiistellään iltaisin, ja jopa kissoistamme ahneimmat nirsoilevat ruoan kanssa. Onneksi ulkona on viileää ja hanasta saa kylmää vettä.
Norskit ovat, kumma kyllä, paksusta turkistaan huolimatta kissoistamme aktiivisimmat näin helteen alla, vaikka Yukin ilmeestä muuta voisi kuvitella aivan päinvastaista. Ken tietää, ehkä tuplaturkki eristää myös lämpöä.. Pahoittelemme, kuinka aliedustettuja leijonaleidimme ovat tässä(kin) postauksessa; Yuki ja Fuchi ovat kyllä täysillä mukana kaikissa tekemisissämme, kameraa rakastavilla itämaisillamme vain on turhan usein taipumus varastaa show tasaisemmilta lajitovereiltaan :)
Lopuksi vielä julkaisematta jääneitä kuvia äitienpäivän valjastelusta. Paljon on pihamaa tuosta vihertynyt ja puutkin ovat saaneet lehtensä jo aikoja sitten. Seuraavan kerran kuvia myös kastraattikolmikostamme.
Daisylle maistuu jälleen kerran heinä.
Tabbyn Vinski Raakel -poika seuraa äidin esimerkkiä :) Ja kyllä, hurinakone etsii edelleen ihmistään.
♥
Lisää Vinski Raakelia. Poika on jo lähes Coran kokoinen, ja sen kehitys on kulkenut muutenkin hyvään suuntaan niin ulkonäön kuin luonteen puolesta ♥
Konna edustaa, jälleen kerran ;) Tänään nuori neiti oli todella lähellä napata ihka-aidon linnun valjasteluretkellä; vartin jännittävän ja kärsivällisen jäljityksen jälkeen Coran erotti saaliistaan vain kapea kukkapenkki, ja lintu olisi todennäköisesti päässyt hengestään ellei saalistajan huomio olisi herpaantunut ratkaisevalla hetkellä. Ehkä sitten ensi kerralla...
Ei, se ei ole Fuchi vaan orava. Tämäkin saalis tosin pääsi pakoon aloittelevilta metsästäjiltämme, mutta ehti sitä ennen taata monia jännityksen täyttämiä minuutteja niin kissoille kuin ulkoiluttajillekin.
6.5.2013
Wilburin viemää
Tämä on siis edelleen vapaana, omaa kotia etsimässä. Tyyppi on Paradise Lost, kanelitäplikäs itämainen pitkäkarva, kollinalku jolla on ikää neljä kuukautta ja risat.
Napero on pitkäkroppainen vihersilmäinen ja upealla luonteella varustettu sylissä viihtyvä hurisija, jolta löytyy kunnon dramaqueenin elkeitä jos huomiota ei hänelle tarpeeksi heru. Häntämutka vain lisää persoonallisuutta.
Leikkimistä Paradise rakastaa yli kaiken, ja on myös melkoisen mustasukkainen kissalamme yhteisiksi tarkoitetuista huiskista; aarteen anastamista yrittävä saa varautua mahtavaan murinaan ja korvien luimisteluun.
Tässä yritimme saada Wilburista kuvia aurinkoisessa tuolissa. Kun poikaa pitelevä päästi irti, syöksyi pieni tiikeri pallosalaman lailla kuvassa näkyvän huiskan perään. Kuvien laatu tilanteesta on sen mukaista.
♥
Kaikkein ihaninta pojassa on kuitenkin sen rakkaus ja kiinnostus ihmisiä kohtaan - Wilburi on hurmannut meidät täysin ihanalla luonteellaan.
Haluatko aarteen omaksesi? Kannattaa ottaa yhteyttä kun poika on vielä vapaana, kyseessä kun on uniikkikappale.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)