Tupsukorvat tulevat

Todistusaineistoa siitä, millaisia petoja nämä oikeasti ovat, kun osaavat kuvissa esittää aina niin kilttiä...

Kulunut viikko on tuonut norskipentujen elämään paljon uutta. Vähäisimpinä näistä tuskin lienevät pentuhiekka (jota tietysti vain syödään) sekä ensikosketukset kiinteään ruokaan baby pateen muodossa. Uusi alkoi heti maistua Ironille ja Cattarille, WW on toistaiseksi vain nuuhkinut ruokaa etäisen kiinnostuneeksi. Toivotaan, että jauheliha-kermaviilisekoitus olisi enemmän tytön mieleen... Lisää haastetta pentujen ruokintaan tuovat innokkaat kuokkavieraat Fuchi ja Suna, jotka ovat erittäin sinnikkäästi yrittämässä viedä ruokaa lapsen suusta. On siinä meillä äidit...

Pentujen alkaessa tulla pentuhuoneen aidan yli saimme viimein aikaiseksi laajentaa niiden elinpiiriä. Nyt asunto alkaa taas muistuttaa todella esteraraa, kun aitauksia on täällä ja tuolla. Näin vaiheittain täytyy kuitenkin edetä, kun ei noita riiviöitä vielä uskalla laskea portaisiin saakka tarhaan. Onneksi ovat nyt hyvin tyytyväisiä uusiin tiloihinsa, joissa riittää paljon tutkittavaa ja lymypaikkoja :)

Myös Iron Man on nyt varattu. Poikaa käytiin katsomassa viikonloppuna, ja niinhän siinä sitten kävi että cremulimme onnistui hurmaaman itselleen omat ihmisensä. Kutsumanimeltään poika on nyt Miska, yritetään muistaa käyttää sitä tästä eteenpäin ;)

Kuviin →

Catwoman (Mirella) 576 grammaa







Wonder Woman (Tupsu) 615 grammaa







Iron Man (Miska) 652 grammaa

Riesaa muuttopuuhista osa 2

Ykköskuvan tikkijalkojen olemassaololla on tarkoituksensa. Niiden omistaja on nimittäin keksinyt uudestaan vanhan huvituksensa, eli pentujen muuttorallin. Ilmiö alkoi esiintyä voimakkaana eilisillasta lähtien, kun pentujen elinalue laajeni aitaukseksi niiden alkaessa kavuta pesän reunan yli. Jokin pentujen kasvaneessa liikkuvuudessa oli siis Sunalle liikaa, ja tämä aamupäivä onkin kulunut pitkälti tarkastaessa, että kaikki pennut todella ovat pesässä. Meillä ei olisi periaatteessa mitään pesän paikan vaihtamista vastaan, mutta kun rallissa ei ole kyse siitä; koko pentueen siirtämisen sijaan tikki kiikuttaa yhden pennun mukaansa ties minne imettääkseen sitä tyytyväisenä jonkin aikaa ennen kiiruhtamistaan takaisin pesään. Ja tietysti se poisviety pentu ei muistu mukaan... Toivottavasti tilanne taas rauhoittuisi piakkoin.

Nelikon viikko on sujunut muuten kaikin puolin hyvissä merkeissä, painot ovat nousseet kuin myös aktiivisuus ja kiinnostus ympäristöä kohtaan. Erityisesti ihmiset kiinnostavat, ja kuinka suloinen näky onkaan sormea nuuhkiva ja puskeva pieni nappisilmä.

Varaustilanne on tällä hetkellä hieman mutkikas; Orlov on alustavasti varattu kuten myös toinen poikapennuista, ehkä todennäköisemmin sininen jos siihen ei vikoja putkahda. Myös Coran tilanne on vähän vielä auki, katselisimme mielellämme josko tytössä olisi kasvatusainesta - sijoituskissasta kiinnostuneet ottakaa yhteyttä. Mitään ei ole kuitenkaan vielä lyöty lukkoon, eli periaatteessa kaikkia saa kysellä...

Kiitos näin yhteisesti osanotoista Hopen puolesta, lämmitti kyllä sydäntä ♥

Cora Sun-Drop, 274 grammaa. Onko tuo vaalea läiskä leuan alla muuten todella vaaleaa punaista? Mietimme vain, että mistä Cora olisi voinut valkoista saada... (tai sitten emme ymmärrä balineesien värien periyttämistä...)







Beau Sancy, 363 grammaa.







Black Orlov, 312 grammaa

Emon hurjat otteet - tämä pentuhan lähtee takaisin pesään juuri nyt.

Blue Heart, 315 grammaa

Päivä, jota ei saa unohtaa

LazyDaisyvinkurääkytabbylapsi on jo Aikuinen Naaras, ikää vuosi ja pari tuntia. Henkisesti kypsä, viisas ja harkitseva, maailmaa nähnyt äitikissanalku? Ei suinkaan, suklaatypyn tuntevat tietävät hyvin, millainen riiviö ihana tabbyhurmurimme osaa olla :) Kaikin puolin kuitenkin aivan täydellinen hurinapakkaus, ja aivan yhtä ihastuttava kuin vuosi sitten muutaman tunnin ikäisenä. Kiitos Suna ja Skye tästä mahtavasta tytöstä ♥

Daisy ei tietenkään ole ainoa, jolla on juhlan aihetta tänään. Vuosia täyttävät myös tabbylapsen siskot ja veli, onnea siis kaikille Grimmeille! Ne kolme kuukautta joiden aikana saimme nauttia pienten seurasta olivat kyllä uskomatonta aikaa...

Vauhtivekarat neljä viikkoa

Viikarit neliviikkoisia, mitähän niistä osaisi sanoa... Riehuvat, tutkivat pentuhuonetta nenä maassa viistäen, riehuvat vähän lisää - ja söpöilevät :) Oikein meneviä pentuja kaikki, aktiivisia ja seurallisia. Pentuhuoneen "kynnystä" on jouduttu korottamaan, kun ovat olleet tulossa yli, ja Fuchin ruuat on täytynyt siirtää muualle pois yli-innokkaiden maistelijoiden ulottuvilta, tässä muutamia pikkuisten aiheuttamia ylimääräisiä askareita. Kiinteitä emme ole siis vielä ehtineet aloittaa, kun alkuviikko on ollut melkoista kiirettä, mutta tarkoitus olisi järjestää hiekkis ja aloitteluruokaa pennuille ihmeteltäväksi viikonloppuna. Toivotaan, ettei emonmaidon hyvä riittävyys saa pentuja kranttuilemaan kiinteiden kanssa. Kiinnostusta on kuitenkin onneksi ollut, varsinkin cremellä.

Tällä viikolla päästimme pennut ensi kertaa olohuoneeseen kuvaussession merkeissä. Tutustumiskäynti sujui mallikkaasti, kaikki olivat erittäin innokkaasti tutkimassa uutta ympäristöä eikä emokaan ollut ylihuolehtivaisella tuulella, vaikka koko ajan lapsiaan vahti. Tältä siis näyttävät neliviikkoiset sarjakuvasankarit:

Iron Man, 573 grammaa - etsii vielä omaa kotiaan






Catwoman, neito puolikiloinen ja jo oman kotinsa löytänyt






Ja WW, eli nykyisin Tupsu, myös varattu neito jolla painoa 540 grammaa






Tytöt yhdessä...



... ja vähän jalan ojennusta by Iron Man.