Brothers Grimm Vantaalla

... Tai tarkemmin puolet siitä. Perjantaina lähdimme kohti Vantaata ja näyttelyä mukanamme Spinner, joka joutui ressukka lähtemään reissuun yksin kun Yuki mokoma ei vain ollut karvassaan. Perille ehdimme mukavasti juuri ennen myrskyä, ja ilta kului mukavasti näyttelyä odotellessa. Majapaikkamme sijaitsi vielä samassa rakennuksessa kuin näyttely, niinpä aamusta jäi pois se tavanomainen paikan vaihdosta ja kellon tuijottelusta johtuva stressi. Ikinä ei ole siirtyminen näyttelypaikalle ole ollut näin helppoa.

Aamulla seuraamme liittyivät B-pentueemme Risto (Frog Prince) ja Indie (Cinderella). Alkuun hirvitti, kuinka ilmoittautuminen sujuisi, kun samoilla vahvareilla piti saada kolme eri talouksissa asuvaa kissaa läpi eläinlääkärintarkastuksen ja ilmoittautumisen, mutta mitään ongelmia ei onneksi ilmennyt. Hatunnosto järjestäjille toimivasta ja joustavasta systeemistä :)

Näyttelypäivä tuntui olevan ohi ihan hujauksessa: aika kului mukavasti tuttujen kanssa kuulumisia vaihdellen ja ihania kissoja katsellen (itse menetin sydämeni syliini annetulle norskikomistukselle...). Ja oli tietysti aivan ihanaa päästä näkemään itisnuorisoa, iso kiitos omistajille ja sijoituskodille että jaksoitte nämä kaunokaiset tuoda paikalle ♥

Sitten vähän kuvia ja kuulumisia pöydältä, yritetään saada tänne vähän eri materiaalia kuin facebookiin...




Lauantaina kaikki kasvattimme olivat Pia Nymanin pöydällä ja vielä peräkkäin, näinollen pystyimme seuraamaan kaikkien arvostelua ja napsimaan kuvia. Ensimmäisenä vuorossa oli Indie, joka oli pöydällä kiltisti ja reippaasti, vaikka meinasikin välillä yrittää karata tutkimaan näyttelypaikkaa vähän tarkemmin. Tuomarin huiska kiinnosti myös hirveästi ;) Kehuja neiti sai kropastaan ja pitkästä hännästään, silmät ovat lupaavan vihreät, kaulan ja pään linjat kauniit. Profiilista toivottaisiin suorempaa ja leukaa saisi olla vähän lisää ja pentukarvan soisi lähtevän, sitä kun tytöllä vielä vähän on. Eli kotiin kasvamaan ja keikistelemistä treenaamaan... Tuloksena tytöllä siis EX1.

Häkissä neiti oli aluksi vähän hädissään, pujahti verhojen väliin, protestoi ja sisusti paikkaa tarmokkaasti, mutta kun omistajat ostivat neidille samanlaisen pesän kuin Risto-veljelle rauhottui lapsonen heti sinne torkkumaan ja ihmettelemään maailmaa sen suojista.





Risto joutui ennen varsinaista laatuarvostelua pyörähtämään Luigi Comorion ja Natalia Sidorovan pöydällä siitoshyväksyntää hakemassa. Toimitus oli varsin ripeä ja räväkkä, tuomarit hyväksyivät pojan siitokseen ilman sen ihmeempiä kommentteja. Nyt vain odotellaan lupaa takaisin Kissaliitolta, toivottavasti paperissa on kaikki ok.

Ristossa Nyman kehui pojan turkin laatua ja kuvion väriä ja kontrastia, silmien väri oli lupaava, korvat hyvän kokoiset ja hyvällä paikalla. Leukaa pitäisi tällekin pojalle saada pari milliä lisää, mutta tuloksena siis EX1 ja kutsu TP-valintoihin, josta jatkoon lähti tällä kertaa kahdesta kaunis nuori neiti. Riston käytös pöydällä oli viimekertaista levottomampaa, poika olisi ollut kernaasti lähtenyt omille teilleen jos olisi päässyt. Taitavat olla kollinvaistot heränneet... Muuten tabby oli oikea herrasmies, häkissäkään ei stressattu yhtään vaan lähinnä nukuttiin.





Spinner taisi jännittää pennuista eniten pöydällä ja häkissä: koko ajan oltiin menossa jonnekin, häkissä hirvitti ja äänekkään vastapäisen naapurin kanssa piti keskustella koko ajan. Ihme ja kumma tyttö rauhoittui melko pian sen jälkeen kun ostimme sille kokeilumielessä samanlaisen pesän kuin sisaruksilla oli, ja otti loppupäivän paljon rauhallisemmin. Mikä näissä pesissä sitten rauhoittaa nelosia niin kummasti, sitä emme tiedä, mutta toivottavasti vaikutus kestää seuraavaan näyttelyyn asti :)

Lazylla on veljensä tavoin kaunis kuvio ja väri sekä lupaava turkinlaatu, jossa on enää vähän pentuvillaa jäljellä. Silmät ovat kauniin limenvihreät ja profiilissa pituutta, joskin se voisi olla vähän suorempi. Korvatkaan eivät ole pienet, joskin niiden tulisi olla alempana. Leukaa kaivattaisiin tällekin tytölle vähän lisää, kuten siskolle ja veljelle. Tuloksena tytöllä siis EX1, paikka TP-valintoihin lankesi veljelle, joten tällä kertaa ei päästy sitä jännäämään.

Helmikuussa sitten uudestaan Jyväskylässä, luultavasti kokoonpanolla Yuki, Suna, Lazy ja Risto, jos kaikki sujuu suunnitelmien mukaan. Muitakin kuin näyttelysuunnitelmia on, ja niistä tekisi kovasti mieli kertoa, mutta odotetaan nyt rauhassa joulukuu ja katsotaan sitten ;)

Sokerina pohjalla Lazy edustaa.

Nyt myös naamakirjassa

Suna nyt saa olla esillä joka paikassa, kun näyttää villapaidassaan (ohje) niin suloiselta. Harmi vaan, ettei tyttö oikein taida itse arvostaa lämmikettään...

Asiaan. Olemme viimein saaneet pienen ja vähän suuremman säätämisen jälkeen kutakuinkin kokoon kissalamme facebooksivut (käykäähän tykkäämässä), jonne pääsee tästä. Sinne olisi siis tarkoitus raportoida kissalamme tapahtumista niin suomeksi kuin englanniksi, ja ylläpitäjinä toimivat minun lisäkseni muu kissalan väki. Toivon mukaan saamme sinne kuvia ja juttuja vähän useammin kuin tänne, ja blogi säilyy hengissä tämän uuden median rinnalla...

Muina uutisina mainittakoon joulukuun 10. URK:n näyttely Vantaalla, jonne meidän väestä ovat tulossa Lazy Spinner ja Frog Prince sekä suurella varauksella ehkä myös Yuki, joka ei ole meidän pettymykseksemme oikein saanut talvikarvaansa kasvatettua. Bongattavana on näillä näkymin myös Cinderella aka Indie, jos esteitä ei omistajille tule.

Kuusitoista tassua jäljellä

Ne, jotka ovat tätä blogia jo jonkin aikaa seuranneet tietänevät varmaan, mitä tälläinen kuvapläjäys tarkoittaa. Suloinen Cindy-neitimme löysi pitkän odotuksen jälkeen omat ihmisensä Helsingin suunnalta, jotka tulivat lauantaina tyttöä hakemaan. Aluksi sininen kyräili outoja, muilta eläimiltä haisevia ihmisiä epäluuloisesti eikä ihan heti innostunut huiskaleikistä (on varmaan oppinut muiden pentujen lähtöä seuraillessa, mitä tuollaisten ihmisten saapuminen tarkoittaa..). Aikansa asiaa harkittuaan tyttö taisi kuitenkin todeta nämä ihmiset ihan mukaviksi ja ryhtyi riehumaan hömelön siskonsa kanssa, joka ei yhtään tuntunut arkailevan uusia ihmisiä ja joka olisi varmaan jaksanut juosta huiskan perässä koko päivän ;)

Kun lähdön hetki sitten koitti, ei Cindyllä tuntunut olevan mitään sitä vastaan: tyttö jopa ryömi itse kuljetuskoppaan odottamaan lähtöä. Koppa toisaalta kiinnosti myös muita itiksiä, joita olikin sitten astetta vaikeampi saada houkuteltua pois mukavaksi todetusta pesästä...

Cindyn ensimmäinen ilta sujui kuuleman mukaan hyvin, tyttö oli oikein reipas vaikka vähän kyräilikin koiraportin takana oleskelevia tulevia koirakavereita. Meillä on täällä ollut tietysti hirveä ikävä pientä tyttöä, niin meillä ihmisillä kuin kissoillakin. Erityisesti Spinnerille leikkikaverin lähtö on ollut kova paikka, tyttö on itkeskellyt sinisen perään ja vaatinut tavallista enemmän huomiota meiltä. Mutta kohtahan me taas näemme: jos kaikki menee nappiin, Cindy on tavattavissa joulukuun Vantaan näyttelyssä, jossa näytillä ovat meidän kissoistamme Yuki ja Spinner sekä sijoitusherra-Risto, joka hakeekin samalla naimalupaa, morsioita kun on odottamassa jo pari kappaletta ;)

Kotisivut taas julki ja Cindy

Kyllä, ollaan edelleen hengissä ja kotisivutkin pitkänpuoleisen tauon jälkeen taas toiminnassa. Ovat olleet julkaisukunnossa jo jonkin aikaa, mutta koska julkaisu tarkoittaa automaattisesti myös (pikaista) blogin päivittämistä, ovat saaneet odottaa että päivittäjän aikataulusta löytyy tilaa moiselle.

Suuremmin en tässä nyt ryhdy uudistuksia kommentoimaan, kun ovat sen verran pintapuoleisia ja tämä on tosiaankin pikainen päivitys, mutta suurimman muutoksen koki itse ulkoasun (joka, kuten aiemminkin, muokattiin valmispohjan päälle) lisäksi etusivu, jolta siirrettiin ylimääräistä asiaa muualle ja kissala-sivu. Uudistuksen yhteydessä B-pentue sai oman sivunsa kuten myös Risto ja Spinner, jotka ovat saaneet elää vähän pimennossa blogissa. Päävalikkoon lisättiin vielä linkki blogiin, ettei se jäisi vahingossakaan huomaamatta, kun päivittelytahti on siellä niin paljon tiuhempi... Niin, ja Yuki pääsi taas kerran mutkan kautta edustamaan kissalaamme. Tarkoitus oli kyllä antaa tällä kertaa estradi jollekin toiselle neidille, mutta niinhän siinä sitten kävi, että hopeatäplä rupesi keikistelemään yhdellätoista hetkellä ja kehräsi itsensä esille. Ihana otus <3

Uudistuksen yhteydessä sivut oli tarkoitus saada myös englanninkieliseksi, mutta siitä jouduttiin luopumaan kun Kotisivukoneen laskutus kyseisestä ominaisuudesta aiheutti melkoista nikottelua. Täytyypä keksiä keino vaihtaa kieltä itse...

Lopuksi vielä suuremmanpuoleinen kuvaspämmi Cindystä, koska 1) neiti etsii vielä sitä ihmistään 2) postaamattomia kuvia on luvattoman suuri määrä odottamassa ja jostain täytyy aloittaa. Ehkä vielä joskus saan julkaistua sen lupailemani syyskuvapäivityksen vanhemmasta väestä. Ehkä.

Kotisivut remontin alla

Niinpä niin, kotisivujen ulkoasu on kyllästyttänyt jo pidemmän aikaa, ja kun sopiva tilaisuus (syysloma) ja järkevämpi tarkoitus (sisällön lisääminen) sattuivat kohdalle, niin saimme lopulta itseämme otettua niskasta kiinni ja tartuttua toimeen. Osa uudistustöistä on jo osittain saatu valmiiksi, joten toivon mukaan taukoa ei kestä pitkään ja kotisivujen sisältöä uudistettua jonkin verran, tiedot ja kuvat kun ovat paikoitellen päässeet vähän vanhentumaan...

Kuva ei liity aiheeseen, riehu-Cindyä on tosin aina ilo katsella :)

Kes-Kis med ipanat & Yuki

Hotellissa on kivaa, ainakin Yukin mielestä :)

Niin, Kes-Kis on nyt nähty ja siitä pitäisi varmaan jonkinlaista raportintynkää kirjoittaa... Matkaan lähdimme koko perheen voimin perjantaina, mukana itistytöt ja Yuki. Matka sujui yllättäen hiljaisuuden vallitessa - Yukilla on kai jonkinlainen mystinen vaikutus itiksiin, kun eivät juuri liiemmin inisseet matkalla, ja hotellille päästiin ilman kommelluksia. Pienet kissat eivät olleet moksiskaan uudesta ympäristöstä, vaan tuntuivat oikeastaan viihtyvän siellä, mitä nyt yöllä tuli vähän äitiä ikävä ja sitä piti vähän itkeskellä. Aamulla oltiin taas reipaitta ja valmiita uusiin kokemuksiin. Eli kissat häkkiin (konkari Yuki täytyi onkia sängyn alta) ja auton nokka kohti näyttelypaikkaa.





Näyttelyaamuna seuraamme liittyi Risto (Frog Prince), josta oli kasvanut AIVAN ÄLYTTÖMÄN IHANA kollinalku. Näyttelystressiä, mitä se on? Ihana ruskeatabby tarpoi ja hurisi tyytyväisenä näyttelyn läpi yhtään kiukuttelematta ja herättikin paljon huomiota yleisössä mahtavalla luonteellaan. Poika oli myös älyttömän helppo näytettävä ja hurmasi myös tuomarit mahtavalla luonteellaan. EX1 sieltä tuli, kehuja erityisesti turkin kontrastista ja yleisestä tyypistä, päähän sen sijaan kaivattiin vähän enemmän leveyttä ja silmät voisivat olla paremmassa kulmassa. TP-valintoihin vei pojan tie, joskin siellä voitto meni toisaalle. Mutta eipä huonolle hävitty, ensi kerralla uudestaan paremmalla onnella :)

Sisko Lazy Spinner taas ei voinut olla enempää toista maata. Tuomarinpöydän luona pikkuiseen iski jonkinlainen puputauti: paikallaan ei meinattu kestää sitten millään, ja koko ajan oli jotain sanottavaa - aivan kuin äitinsä aikoinaan ensimmäisessä näyttelyssään... Muuten oli oikein kiltti otus tämäkin tabby, EX1 täälläkin (olivat tabbyt hassusti eri tuomareilla), silmät vihreät, profiili suora ja tyyppi muuten ok, korvat tosin voisivat olla alempana ja juuresta avoimemmat. TP-valinnoissa kävi sitten samalla tavalla kuin Ristolla, eli ei jatkoon tällä kertaa, mikä taisi olla tämän tytön kohdalla ihan hyvä juttu, kun esiintyminen jännittää vielä niin hirmuisesti.

Yuki, jonka suhtautumista näyttelytouhuun vuoden tauon jälkeen olimme hieman jännittäneet, oli pöydällä kaikin puolin rauhallisesti ja rennosti, kun alun jörötyksestä oli päästy yli ja ympäristö alkanut kiinnostaa. Kehuja neidille tuli turkin laadusta, joka oli tuomarin mukaan hopeakissalle hyvä ja ilmeestä, tyyppikin oli ok joskin profiililla saisi olla enemmän pituutta. Serti jäi tällä kertaa saamatta, sillä tytölle oli päässyt syntymään takku kauluriin, joka irrotettaessa oli tehnyt kauluriin karvattoman laikun. Harmittaa ihan hirveästi, että näin oli päässyt käymään ja että serti jäi sen vuoksi saamatta, mutta se tuntuu kuitenkin pikkujutulta siihen verrattuna, miten tyynesti tyttö oli pöydällä pitkän tauon jälkeen, mikä taas oli äärimmäisen palkitsevaa ja jätti positiivisen yleisvaikutelman arvostelusta. URK:ssa paremmalla onnella, toivottavasti neiti on ehtinyt kasvattaa siihen mennessä itselleen kunnon talviturkin...

Muuta raportoitavaa näyttelypäivässä ei juuri olekaan, aika kului todella nopeasti arvostelujen parissa, tuttujen bongaamisessa ja kissojen ihailussa (mahtuisikohan meille vielä yksi sfinksi...), sukulaisista paikalla olivat ainakin Yukin isä, setä ja serkku, sekä Fuchin sisko Muru, joka oli mokoma mennyt piiloon kankaan alle niin ettei hännänpäätäkään näkynyt ;) Toivottavasti en unohtanut ketään, on nimittäin vähän sellainen ikävä tunne että niin pääsi käymään... Kotimatka sujui myös hiljaisuuden vallitessa, meinasimme tosin ajaa Joensuuhun mutta ei siitä enempää, ja kotona meitä odottivat Fuchi ja erittäin närkästynyt Suna, jolla oli kovin ikäviä 'vauvojaan' (kyllä, hupsu imettää tyttöjä yhä...)

Mukavaa oli, joulukuun näyttelyyn tuntuu olevan ikuisuus. Siellä olemme siis samalla porukalla + Cindy, jos neiti ei siihen mennessä kotia löydä.

Näyttelyreissulta mukaan tarttui myös uusi kamera, jolla on tullut jo muutama kuva napsittua - nähtävissä tuossa alla. Tuntuu olevan entistä paljon valovoimaisempi ja muutenkin aivan ihana, mikä nyt ei ehkä ole mikään ihme, kun entisellä alkaa olla ikää neljä-viisi vuotta. Lisää kuvia tulossa lähiaikoina, tytöt kävivät pari viikkoa sitten nauttimassa aurinkoisesta syysilmasta, josta saimme taas kiitettävästi kuvia. Spinnerkin valjasteli tuolloin ensimmäisen kerran, siitä myös lisää lähiaikoina :)

Näe Cindy livenä

Niinpä niin, Cinderella, tuttavaisemmin Cindy, jatkaa vielä oman kodin etsimistä. Kyselyitä neidistä on tullut tasaiseen tahtiin, mutta vielä ei ole tärpännyt. Ihana silkkiturkki on tavattavissa Jyväskylän Kes-Kisin näyttelyssä siskon kaverikissana, tule tutustumaan ja ihastumaan :)



On muuten vihreät silmät, eikös vaan?




Sisko-Sprungeli voi hyvin - ja paksusti, ainakin allekirjoittaneen mielestä, saa nähdä mitä tuomari tytön pastamahasta tuumaa... Ihana sylikissa tämäkin, ovat olleet sinitiketin kanssa auttamassa remontinteossa aina kun ovat uniltaan ehtineet, eli siis melko usein ja vaivaksi asti. Työkalupakkikin on päässyt uusiokäyttöön kissojen nukkumapaikkana...