Kes-Kis med ipanat & Yuki

Hotellissa on kivaa, ainakin Yukin mielestä :)

Niin, Kes-Kis on nyt nähty ja siitä pitäisi varmaan jonkinlaista raportintynkää kirjoittaa... Matkaan lähdimme koko perheen voimin perjantaina, mukana itistytöt ja Yuki. Matka sujui yllättäen hiljaisuuden vallitessa - Yukilla on kai jonkinlainen mystinen vaikutus itiksiin, kun eivät juuri liiemmin inisseet matkalla, ja hotellille päästiin ilman kommelluksia. Pienet kissat eivät olleet moksiskaan uudesta ympäristöstä, vaan tuntuivat oikeastaan viihtyvän siellä, mitä nyt yöllä tuli vähän äitiä ikävä ja sitä piti vähän itkeskellä. Aamulla oltiin taas reipaitta ja valmiita uusiin kokemuksiin. Eli kissat häkkiin (konkari Yuki täytyi onkia sängyn alta) ja auton nokka kohti näyttelypaikkaa.





Näyttelyaamuna seuraamme liittyi Risto (Frog Prince), josta oli kasvanut AIVAN ÄLYTTÖMÄN IHANA kollinalku. Näyttelystressiä, mitä se on? Ihana ruskeatabby tarpoi ja hurisi tyytyväisenä näyttelyn läpi yhtään kiukuttelematta ja herättikin paljon huomiota yleisössä mahtavalla luonteellaan. Poika oli myös älyttömän helppo näytettävä ja hurmasi myös tuomarit mahtavalla luonteellaan. EX1 sieltä tuli, kehuja erityisesti turkin kontrastista ja yleisestä tyypistä, päähän sen sijaan kaivattiin vähän enemmän leveyttä ja silmät voisivat olla paremmassa kulmassa. TP-valintoihin vei pojan tie, joskin siellä voitto meni toisaalle. Mutta eipä huonolle hävitty, ensi kerralla uudestaan paremmalla onnella :)

Sisko Lazy Spinner taas ei voinut olla enempää toista maata. Tuomarinpöydän luona pikkuiseen iski jonkinlainen puputauti: paikallaan ei meinattu kestää sitten millään, ja koko ajan oli jotain sanottavaa - aivan kuin äitinsä aikoinaan ensimmäisessä näyttelyssään... Muuten oli oikein kiltti otus tämäkin tabby, EX1 täälläkin (olivat tabbyt hassusti eri tuomareilla), silmät vihreät, profiili suora ja tyyppi muuten ok, korvat tosin voisivat olla alempana ja juuresta avoimemmat. TP-valinnoissa kävi sitten samalla tavalla kuin Ristolla, eli ei jatkoon tällä kertaa, mikä taisi olla tämän tytön kohdalla ihan hyvä juttu, kun esiintyminen jännittää vielä niin hirmuisesti.

Yuki, jonka suhtautumista näyttelytouhuun vuoden tauon jälkeen olimme hieman jännittäneet, oli pöydällä kaikin puolin rauhallisesti ja rennosti, kun alun jörötyksestä oli päästy yli ja ympäristö alkanut kiinnostaa. Kehuja neidille tuli turkin laadusta, joka oli tuomarin mukaan hopeakissalle hyvä ja ilmeestä, tyyppikin oli ok joskin profiililla saisi olla enemmän pituutta. Serti jäi tällä kertaa saamatta, sillä tytölle oli päässyt syntymään takku kauluriin, joka irrotettaessa oli tehnyt kauluriin karvattoman laikun. Harmittaa ihan hirveästi, että näin oli päässyt käymään ja että serti jäi sen vuoksi saamatta, mutta se tuntuu kuitenkin pikkujutulta siihen verrattuna, miten tyynesti tyttö oli pöydällä pitkän tauon jälkeen, mikä taas oli äärimmäisen palkitsevaa ja jätti positiivisen yleisvaikutelman arvostelusta. URK:ssa paremmalla onnella, toivottavasti neiti on ehtinyt kasvattaa siihen mennessä itselleen kunnon talviturkin...

Muuta raportoitavaa näyttelypäivässä ei juuri olekaan, aika kului todella nopeasti arvostelujen parissa, tuttujen bongaamisessa ja kissojen ihailussa (mahtuisikohan meille vielä yksi sfinksi...), sukulaisista paikalla olivat ainakin Yukin isä, setä ja serkku, sekä Fuchin sisko Muru, joka oli mokoma mennyt piiloon kankaan alle niin ettei hännänpäätäkään näkynyt ;) Toivottavasti en unohtanut ketään, on nimittäin vähän sellainen ikävä tunne että niin pääsi käymään... Kotimatka sujui myös hiljaisuuden vallitessa, meinasimme tosin ajaa Joensuuhun mutta ei siitä enempää, ja kotona meitä odottivat Fuchi ja erittäin närkästynyt Suna, jolla oli kovin ikäviä 'vauvojaan' (kyllä, hupsu imettää tyttöjä yhä...)

Mukavaa oli, joulukuun näyttelyyn tuntuu olevan ikuisuus. Siellä olemme siis samalla porukalla + Cindy, jos neiti ei siihen mennessä kotia löydä.

Näyttelyreissulta mukaan tarttui myös uusi kamera, jolla on tullut jo muutama kuva napsittua - nähtävissä tuossa alla. Tuntuu olevan entistä paljon valovoimaisempi ja muutenkin aivan ihana, mikä nyt ei ehkä ole mikään ihme, kun entisellä alkaa olla ikää neljä-viisi vuotta. Lisää kuvia tulossa lähiaikoina, tytöt kävivät pari viikkoa sitten nauttimassa aurinkoisesta syysilmasta, josta saimme taas kiitettävästi kuvia. Spinnerkin valjasteli tuolloin ensimmäisen kerran, siitä myös lisää lähiaikoina :)