Huiskaleikkejä ja Daisy

Daisy istuu aivan liikahtamatta kuin patsas, vaanii...



Ikkunaan on lennähtänyt lintu, oikea, elävä lintu, joka pahaa-aavistamatta hyppii yhä alemmas verkkoa pitkin. Aivan hiljaa suklainen saalistajamme hivuttautuu lähemmäs, sulavasti ääntäkään päästämättä. Kissan nenänpää koskettaa jo melkein lasia kun..



.. lintu pyrähtää taas lentoon, jättäen toiveikkaan metsästäjän katsomaan pettyneenä sen jälkeen. Ehkä ensi kerralla..




Daisy-neiti on pysynyt hiljaisena lokakuisista treffeistään lähtien, myhäillen meille vain salaperäisesti kun olemme siltä udelleet, uskallammeko todenteolla talvisia pentuja alkaa jännittää. Paino nirsolla keijukaisellamme on keikkunut viime viikkoina kolmen kilon kummallakin puolen - viimeisestä punnituksesta se on vähän noussut, mutta ei kuitenkaan päätähuimaavasti. Ensimmäinen punnitus tuli tosin tehtyä vasta joitain viikkoja sitten, sillä vaakamme oli siihen asti virraton, joten ehkä nousua on tapahtunut enemmänkin.. Nisät tytöllä kuitenkin jo selvästi punoittavat, ja aivan pienenpieni maha on jo tunnettavissa - uskomme siis, että jotain Daisy sisällään kasvattelee :) Myös ruokahalu on kasvanut ja nirsoilu vähentynyt, mistä myös pystyy päättelemään kaikenlaista. Laskettu aika Vinsyille/Dainskeille on joulukuun viimeisinä päivinä, nyt ei siis muuta kuin jännittämään.

Loppuun vielä kuvia Coran ja itämaisten mörssäreiden leikkihetkestä, niitä kun harvemmin tulee ikuistettua.

Catwalk

Vauvauutisia? Vielä emme uskalla Daisya tiineeksi julistaa, joskin täällä on ollut sen verran hiljaista, ettei uutta juoksua ole ollut epäileminen. Sen sijaan saatte tällä kertaa pitkään tikulla maanneita ulkoilukuvia loka marraskuun alusta, jolloin ulkona oli hieman vihreämpään. Kuka tietää, ehkä seuraavissa kahlataan jo lumessa. Täytyisi varmaan kaivaa neulepuikot ja lankakerät esiin, jotta pitkäkarvoilla olisi jotain silkkiturkkia paksumpaa pakkastuulta pitämään...

Kuviin.




Sun-möhköfantti maastoutuu ja mököttää. Ei pitäisi olla kylmä, kun rasvakerrosta on päässyt kertymään tikkitakin alle hieman enemmän kuin kylliksi.. 




Vähän lisää todistusaineistoa mahasta, joka on tosiaan ollut melkoisissa mitoissa - vai näyttääkö se vain siltä? Joka tapauksessa Sunan syömisiä valvotaan nyt entistä tarkemmin, ja tyttö on innostunut taas huiskan perässä juoksemiseen, joten toivoa on saada Suna timmimpään kuntoon pikkuhiljaa. Onneksi neiti itse on taas yhtä energinen kuin joskus ennen pentueitaan :)






Fuchista ulkoilusää oli vallan sopiva, miellyttävän puolipilvinen ja kirpeän viileä. Vesi - ja vesieliöt - kiinnostivat punaista hirmuisesti, ulkoiluttaja sai olla tarkkana, etteivät valkoiset tassut päässeet kastumaan. Vaan mikään ei pystynyt pidättelemään pallosalamaa, kun laiturin ohi sujahti..




.. lintuja!!! Eläviä, säilöntäaineettomia, lihaisia lintuja!!



Voi sitä närkästystä ja pettymystä, kun paisti pääsi karkuun..





Yuki-neiti/rouva nautti ulkoilusta tavalliseen kiireettömään tapaansa. Hopeinen turkki koki harmaassa valossa melkoisen valopesun, täplät katosivat kokonaan ja tassujen valkoinen suorastaan häikäisi. Viime vuoden tapaan turkin määrä on tuosta vähentynyt Yukin siirtyessä bikinikauteen. Näyttelyitä ei ole siis suunnitelmissa tälle ladylle ihan vähään aikaan, saapahan rauhassa kasvatella maha- ja aluskarvat takaisin. Pesulle pääsee myös viikonloppuna, turkissa kun on havaittavissa pientä rasvoittumista. Leikkauksesta tyttö on tosiaan toipunut hyvin, painoa Yukilla oli viime mittauksella n. 4.5 kg.




Laiturin päässä täytyi käydä tekemässä viehkeä käännös, kerran tälläiseen oli mahdollisuus :)




Daisya catwalkilla pyörähtely taas ei kiinnostanut yhtään, sen sijaan tabby tykkäsi juoksuttaa ulkoiluttajaa pitkin huteraa kiviaitaa maukkainta heinätupsua etsiessään. Puuhkahäntä sai myös ainoana varpaansa kunnolla kasteltua nojattuaan vähän turhan pitkälle vedestä pilkottavalle laudalle, mutta ei siitä onneksi sen suuremmin säikähtänyt.




Suna katsoi tässä vaiheessa nauttineensa ulkoilusta tarpeekseen, ikävän kylmännihkeä laituri taisi olla tikille se viimeinen epämiellyttävä kokemus.



Ympäröivästä vedestä ja laiturin keinunnasta tassujen alla ei pitänyt myöskään Cora, jota suorastaan alkoi pelottaa.





Pörhistelyä jatkuikin sitten pitkään kuivalle maalle pääsyn jälkeen. Voi meidän pientä haisunäätäämme ♥





Siskoaan huomattavasti (tyhmän)rohkeampi oli Punkki, joka parantumattomana linssiluteena otti kaiken ilon irti ympäristöstään. Mikä diiva!





*sniffsniffsnuffsnuff.. mikä siellä rapsahti?!*





Kyllä Corakin osaa poseerata halutessaan ♥




Loppuun vielä kuvaspämmi ihanasta ja upeasta Daisysta, joka on nyt kaikkien lellikki ja sydänkäpynen pentuprojektin johdosta. Tytön luonteella on myös ollut vaikutusta, viime aikoina tabbytytöstä on kuoriutunut taas vaihteeksi se ihana huriseva sylinlämmitin, jollaisena sen tunsimme ennen hormoneiden alettua hyrrätä. Ihana, kaunis, erityinen Daisy ♥