Noitakissa

Halloween. Tuo vahvasti kaupallistunut - ja Amerikkalaistunut - juhla ei varsinaisesti ole vielä saanut pysyvää jalansijaa kissalamme vuodessa, johtuen pitkälti ihmisotusten laiskuudesta ja perin alhaisesta kummitusjuttujen ja kauhuelokuvien sietokyvystä. Jotain sykähdyttävää sadonkorjuumotiiveissa, paljaissa puissa ja erityisesti vaahteralehtien värisissä kurpitsoissa kuitenkin on, ettei juhlaa raaskisi kokonaan jättää juhlistamatta..



.. Ja minkä kotoa löydämmekään? Samettivarpaisen, hoikan, korkeajalkaisen noitakissan, kurpitsasilmäisen Coran. Neiti on kuin syksy itse, turkki syksyinen yö jota punakeltaiset vaahteranlehdet täplittävät. Ja terävät hampaat ja tuima katse, tämän kissan voisi hyvin kuvitella kehräten kiertyvän myrkkyjuomaa keittävän noidan säärien ympärille, ja lentävän sitten luudan nokassa taivaankannen halki.



Ja kamera käy, uskomatonta kuinka helposti kaikki tarvittava - lehdet, kangas, kurpitsa - löytyivätkään. Ja Cora, joka rrakastaa huomiota ♥


 


Ensin hieman hämmensivät pientä neitiä kaikki vieraat hajut ja varpaiden alla rapisevat lehdet - eikö nyt oltu edelleen sisällä? Onneksi kilpikonna saanut hepulia, ja riehunut koko viritystä kasaan..



Sniff sniff, tätä voisi vaikka maistaa...






Kurpitsa kiinnosti valtavasti, aivan uusi haju pienen kissan elämässä.




Vähän täytyy maistaa heinää, vaikka se kuika kuivunutta olisikin..



.. eikä kurpitsakaan kovin hullumpaa ole..



..tai, yäk, oli sittenkin.


 

Hiiri kiinnostaa kovin, tämä ei kuitenkaan ollut aito. Tässä vaiheessa tähtemme huomio herpaantui - nähty juttu tämä viritys.




Äidinkin piti päästä kuvauspaikka tarkistamaan, heinää syömään ja hiirtä nuuskimaan. Voi kunpa Fuchi saisi toisen kiinni...

Hauskaa myöhäistä Halloween-Samhainia kaikille!