Daisy istuu aivan liikahtamatta kuin patsas, vaanii...
Ikkunaan on lennähtänyt lintu, oikea, elävä lintu, joka pahaa-aavistamatta hyppii yhä alemmas verkkoa pitkin. Aivan hiljaa suklainen saalistajamme hivuttautuu lähemmäs, sulavasti ääntäkään päästämättä. Kissan nenänpää koskettaa jo melkein lasia kun..
.. lintu pyrähtää taas lentoon, jättäen toiveikkaan metsästäjän katsomaan pettyneenä sen jälkeen. Ehkä ensi kerralla..
Daisy-neiti on pysynyt hiljaisena lokakuisista treffeistään lähtien, myhäillen meille vain salaperäisesti kun olemme siltä udelleet, uskallammeko todenteolla talvisia pentuja alkaa jännittää. Paino nirsolla keijukaisellamme on keikkunut viime viikkoina kolmen kilon kummallakin puolen - viimeisestä punnituksesta se on vähän noussut, mutta ei kuitenkaan päätähuimaavasti. Ensimmäinen punnitus tuli tosin tehtyä vasta joitain viikkoja sitten, sillä vaakamme oli siihen asti virraton, joten ehkä nousua on tapahtunut enemmänkin.. Nisät tytöllä kuitenkin jo selvästi punoittavat, ja aivan pienenpieni maha on jo tunnettavissa - uskomme siis, että jotain Daisy sisällään kasvattelee :) Myös ruokahalu on kasvanut ja nirsoilu vähentynyt, mistä myös pystyy päättelemään kaikenlaista. Laskettu aika Vinsyille/Dainskeille on joulukuun viimeisinä päivinä, nyt ei siis muuta kuin jännittämään.
Loppuun vielä kuvia Coran ja itämaisten mörssäreiden leikkihetkestä, niitä kun harvemmin tulee ikuistettua.
3 kommenttia:
Haha! On villiä melskettä helinää helskettä... niinkuin joulun alla kuuluukin olla :) Meillä helinää helskettä järjestää Nipsu, joka on ruvennut soveltamaan hyppytaitojaan vähän liikaakin, katonrajaan nostetut tavarat eivät ole riittävän ylhäällä :D
BHn ojennus on mallikas :)
Niin ja piti tietysti onnittelemani tulevan perheenlisäyksen johdosta :) Kyllä sieltä jotain on selkeästi tulossa, merkit on selvät ;)
Kiitos, nyt vain jännätään, kuinka monta ja kuinka isoja...
Lähetä kommentti