Tapaus Nipsu

Viime lauantai-aamupäivä kului mukavasti kissavierailun merkeissä. Ajelimme nimittäin lumiseen Juvaan moikkaamaan puolivuotiasta sijoituspoikaamme Nipsua, virallisemmin Crimsonette's Beau Sancya. Ajokeli oli sopivan kirkas, tie tyhjä, ja eksyimmekin vain kerran, silloinkin aivan määränpään tienoilla. Ei navigaattorikaan ole kaikkitietävä, kuten tästä ilmenee :)




Perillä meitä odotti rasavilli tikkitakki, joka oli tietyiltä piirteiltään niin ihanan äitinsä näköinen, ei apua.. Hymy on aivan samanlainen, ja silmien valpas katse myös niin kovin tutun oloinen. Toisaalta, on Nipsussa myös jotain isä-Ransua, ja kokonaisuutena poika on emoon ja kastraattiveljeensä verrattuna miehekkäämpi tapaus;  vantterajalkainen, keskipitkällä kropalla varustettu kollinalku, ei mikään neitipoika. Pään linjoissa on mukavaa suoruutta, ja vaikka korvat eivät mitkään ekstemet olekaan, ovat ne selkeästi asettuneet jatkamaan pään kolmiota, toisin kuin vaikkapa Daisyllamme, jonka korvat ovat huomattavasti pystymmät. Turkki on laadultaan hyvä, ja oikeasti pitkä - Nipsun häntä on upean puuhkamainen ♥ Silmien väri on myös parantunut sitten pentuaikojen, olemme kaikin puolin tyytyväisiä pojan kehityksen suuntaan.

Painoa Nipsulla on neljä kiloa ja risat, eli mikään keijukainen tämä nuori mies ei ole.. Vähän on pojassa pentumaista pyöreyttä, joskaan Nipsu ei onneksi ole kasvattanut samanlaista vatsaa kuin kastraattiveljensä B-H, vaan on ruumiinrakenteeltaan enemmänkin massavan lihaksikas kuin vetelä rasvapallo. Ja kollittelun alkaessa kaikki ylimääräinen varmaan karisee pois...







Luonteeltaan tikkitakki on hyväntuulisen huriseva jokapaikanhöylä, ja kuten kuvista varmaan ilmenee, vauhdikas ja leikkisä pieni petoeläin kaikkea saalista muistuttavaa kohtaan. Aktiivinen tikkitakki jaksoi juosta huiskan perässä ja muiden kissojen kanssa lähes koko vierailun ajan, hypäten välillä hetkeksi pöydälle lintuvahtiin jolloin sitä ehti hieman lähemmin tarkastellakin. Sylissäkin viihtyi hyvin, mahtoikohan vielä tuntea kasvattajansa..





Kavereina Nipsulla on kaksi birmaurosta, jo kastraattikerhoon ehtinyt cremenaamio Iiro sekä sininaamioinen näyttelytähti ja lupaava kasvatusuros Nuutti. Birmulat olivat myös oikein sosiaalisia, joskin Nipsua selvästi rauhallisempia - kenties jopa järkevämpiä - tapauksia. Iiro tosin oli siitä jännä tapaus, että tykkäsi nuolla toisen vieraan kättä - miksi, siihen emme löytäneet järkevää syytä :)



Leikeissä naamiot jäivät auttamatta alakynteen, niin mustasukkainen Nipsu oli huiskalelustaan, oikein murisi korvat luimussa kun jompi kumpi uskaltautui yrittämään sitä itämaisen hampaista varastaa.



Ihana oli reissu, mukava päästä välillä näkemään, mihin suuntaan nuori mies on kehittymässä, ja tietysti vaihtamaan kuulumisia ja kissaskenen tapahtumista ja omien nelijalkaisten edesottamuksista. Ja kuinka palkitsevaa olikaan huomata, kuinka ihanaluonteisen viikarin sitä onkaan osannut kasvattaa!

Nipsu kävi itsenäisyyspäivän jälkeen luovuttamassa verta siitostesteihin - tuloksia odotellaan FeLVin, FIVin ja veriryhmän suhteen, sekä sienen, PRA:n osalta poika on jo todettu negatiiviseksi. Kollinelkeitä ei ole vielä ilmennyt, mutta parempi olla ajoissa liikkeillä, koskaan kun ei voi tietää, milloin hormonit alkavat tikkitakilla kunnolla jylläämään. Nipsu on tavattavissa RUROKin näyttelyssä lauantaina 29.12, ainoana (meidän omistuksessa olevana) Crimsonettinä, me kun siirrymme näyttelytauolle Daisyn lasketun ajan lähenemisen myötä. Jos joulukuun näyttely jää välistä, voi poikaa käydä kurkkaamassa myös tammikuisessa SUROKin näyttelyssä, johon puuhkahäntä on ilmoitettu molemmiksi päiviksi :)

Näihin tunnelmiin.