Hiljaisuus vallitsee susirajalla

Alkaa ehkä olla korkea aika katkaista blogissamme kohta kuukauden vallinnut hiljaisuus ja todeta, että kissalassamme ei tuona aikana ole tapahtunut yhtään mitään, ainakaan näin kasvatustoimellisesti merkittävää. Kissat ovat saaneet nauttia tavallisen onnellista kissanelämää - syödä hyvin, nukkua, leikkiä ja käydä ulkona kauniissa kesäsäässä. Ihmisillä sen sijaan toukokuun loppu on ollut melko hektistä aikaa, mikä selittää blogin päivittämättömyyden ja sen, että kaikki kesän näyttelyt jäävät nyt meiltä väliin niiden ilmoittautumisaikojen loputtua aivan huomaamatta. Ehkä hyvä näin, sillä ihmisten työmäärä ei ainakaan vähene näin kesäksi, ja jos helteet jatkuvat tälläisinä, on kaikilla varmaan mukavampi kotona kuin jossain näyttelyhallissa.

Uusia suunnitelmia niin näyttelyiden kuin pentujenkin osalta on lähinnä syksyksi, suunnitelmat ovat tosin niin lapsenkengissään ettei niistä juuri voi vielä hiiskua. Katsotaan siis, mihin suuntaan ajatuksemme tästä kehittyvät ja nautitaan sitä ennen kesästä.




Yllä olevista kuvista välittyy hyvin tämänhetkiset tunnelmat täällä susirajalla. Lämpöä ja aurinkoa on ulkona helteeksi asti, ja kun se kerääntyy päivän mittaan matalaan, ilmastoimattomaan taloomme, voitte varmaan kuvitella millaiset olot täällä ovat. Kuten itämaisemme kuvissa osoittavat, energiaa ei riitä muuhun kuin makaamiseen, ja sekin on varsinkin yöllä tukalaa. Tuulettimesta kiistellään iltaisin, ja jopa kissoistamme ahneimmat nirsoilevat ruoan kanssa. Onneksi ulkona on viileää ja hanasta saa kylmää vettä.



Norskit ovat, kumma kyllä, paksusta turkistaan huolimatta kissoistamme aktiivisimmat näin helteen alla, vaikka Yukin ilmeestä muuta voisi kuvitella aivan päinvastaista. Ken tietää, ehkä tuplaturkki eristää myös lämpöä.. Pahoittelemme, kuinka aliedustettuja leijonaleidimme ovat tässä(kin) postauksessa; Yuki ja Fuchi ovat kyllä täysillä mukana kaikissa tekemisissämme, kameraa rakastavilla itämaisillamme vain on turhan usein taipumus varastaa show tasaisemmilta lajitovereiltaan :)

Lopuksi vielä julkaisematta jääneitä kuvia äitienpäivän valjastelusta. Paljon on pihamaa tuosta vihertynyt ja puutkin ovat saaneet lehtensä jo aikoja sitten. Seuraavan kerran kuvia myös kastraattikolmikostamme.

Daisylle maistuu jälleen kerran heinä.

Tabbyn Vinski Raakel -poika seuraa äidin esimerkkiä :) Ja kyllä, hurinakone etsii edelleen ihmistään.

♥

Lisää Vinski Raakelia. Poika on jo lähes Coran kokoinen, ja sen kehitys on kulkenut muutenkin hyvään suuntaan niin ulkonäön kuin luonteen puolesta ♥

Konna edustaa, jälleen kerran ;) Tänään nuori neiti oli todella lähellä napata ihka-aidon linnun valjasteluretkellä; vartin jännittävän ja kärsivällisen jäljityksen jälkeen Coran erotti saaliistaan vain kapea kukkapenkki, ja lintu olisi todennäköisesti päässyt hengestään ellei saalistajan huomio olisi herpaantunut ratkaisevalla hetkellä. Ehkä sitten ensi kerralla...

Ei, se ei ole Fuchi vaan orava. Tämäkin saalis tosin pääsi pakoon aloittelevilta metsästäjiltämme, mutta ehti sitä ennen taata monia jännityksen täyttämiä minuutteja niin kissoille kuin ulkoiluttajillekin.