Joulun jälkeen kissalassamme on tapahtunut yhtä ja toista, josta raportoiminen on harmillisesti venynyt ja venynyt. Pienet pennut vievät kummasti aikaa, varmaan kaikki moisia otuksia joskus kasvattaneet tietävät, kuinka vaikeaa pesän ääreltä pois raahautuminen voi olla..
Loppiaisena peräkammarinpoikautunut Blue Heartimme muutti uuteen kotiinsa siaminvarianttitytön ja vanhan koiraneidin kaveriksi. Tässä parin viikon aikana Blue - uudelta nimeltään Wäinö - on selviytynyt monista arjen haasteista, ja on muun muassa viimein onnistunut valloittamaan kokonaan uuden kotinsa korkeat kiipeilypuut. Melkoinen saavutus kömpelömmänpuoleiselle kissalle ;) Koira-Tellun kanssa Wäinö on jo kaverustunut, mutta Myy-neidin suhteen poika on vielä varautunut. Toivotaan, että kaksikon kemiat vähitellen kohtaisivat ja että ne saisivat valtasuhteensa selviteltyä sopusoinnussa.
 |
| Kuva: Petri Jaakkola |
 |
| Kuva: Petri Jaakkola |
 |
| Kuva: Petri Jaakkola |
 |
| Kuva: Petri Jaakkola |
 |
| Kuva: Petri Jaakkola |
D-pentueen sijoituspoikamme Nipsu (Beau Sancy) on yhdessä birmakaverinsa Nuutin kanssa käynyt kiertämässä kotimaan näyttelyitä. RUROK:n lauantain 29.12 saldo oli EX1, kutsu TP-valintoihin ja siitoshyväksyntä, joka on voimassa 12.5.2012 asti. SUROK 19-20.1.2013 poikivat myös molemmat EX1 -tuloksen, ja ainakin lauantaina poika pääsi taas esiintymään TP-valinnoissa. Jatkoon meni molemmissa näyttelyissä toinen kissa, mutta pojan saamat arvostelut ovat sisältäneet niin paljon positiivisia kommentteja pojan ulkonäöstä, että kasvattajat voivat ylpeinä röyhistää rintaansa. Nipsun käytös on ollut myös varsin mallikasta. Iso kiitos Petri Jaakkolalle tikkitakin kuvaamisesta!
Sitten kotiväen kuulumisiin.. Cora konnanpoikanen valvotti meitä ensimmäisen kiimansa kanssa vähän Wäinön lähdön jälkeen, seuraavaa ei (onneksi) ole vielä tullut. Tyttö on suhtautunut veljen katoamiseen hyvin, ei ole kaivannut sinistä aivan järjettömästi vaan on löytänyt Daisystä ja kastraattikerhosta itselleen paljon leikkikavereita. Ja on Corasta myös sukeutunut äärimmäisen innokas ja tunnollinen varaäitikissa Daisyn pennuille ne hyväksyttyään; pieni kilppari ei malttaisi poistua pentupesästä pikkuisia pissittämästä ja lämmittämästä, varmaan tyttö myös imettäisi niitä jos maitoa sattuisi tulemaan. Valitettavasti äidinvaistojen herääminen tarkoittaa konnan kohdalla myös herännyttä pentujenkuljetusintoa - mistä tämä johtuu, sitä emme tiedä. Sinänsä ikävä, koska Daisyllä tätä taipumusta ei ole ilmennyt..
Nirso siaminraksujensyöjämme on kasvanut pituutta ja korkeutta, ja on tällä hetkellä ruumiinrakenteeltaan pitkälti Sunan tyyppinen ilman emonsa runsaita "muotoja". Painoa keijukaisella on 2.8 kiloa, eli melkoisen mini se edelleen on.
Norskit ovat jatkaneet kastraattinaaraan elämäänsä melko pitkälti entiseen malliin. Yukin turkin kasvatus on ihmeellisessä on/off syklissä, välillä näyttää, että tytölle on kasvamassa viimein se kunnon norskiturkki, mutta sitten karvaa alkaa taas lähteä kunnolla ja Yuki on taas bíkinibeibi. Toivottavasti turkki tuosta pikkuhiljaa tuuhentuisi, edelleen kun haaveilemme ilmoittavamme tytön kastraattiluokkaan kokeilemaan näyttelytouhua pitkän tauon jälkeen. Leikkauksen myötä Yukin ruokahalu on selvästi lisääntynyt, ja hopeatäplä painaa tällä hetkellä 5.3 kiloa, mikä vaikuttaa sopivalta tytön pitkään kroppaan nähden. Ruumiinrakenne ei Yukilla ole päässyt pyöristymään, vaan tyttö on edelleen solakassa kunnossa.
Punainen jäniksenkyttääjämme Fuchi puolestaan on edelleen mitä mahtavimmassa turkissa; karvaa on ja paljon, ja turkki myös tuntuu olevan suhteellisen hyvässä kunnossa. Lyhyemmästä kropasta johtuen Fuchi vaikuttaa Yukia paljon tukevammalta tapaukselta, vaikka painaakin aivan saman verran. Uusintarokotuksilla käydessämme eläinlääkärimme piti tyttöä kuitenkin kehitysvaiheeseen nähden aivan normaalikokoisena, pyritään siis säilyttämään tilanne sellaisena. Onneksi Fuchi on säilyttänyt kiinnostuksensa ulkoilua ja huiskan perässä juoksemista kohtaan, niin ei aktivoiminen ole mikään ylivoimainen tehtävä :)
Vaikka kuvista voisi päätellä toisin, ovat laumamme sisäiset jännitteet lieventyneet kun leikkaamattomien naaraiden määrä on vähentynyt - sihinä ja kyräily ovat nykyään harvinaisia ilmiöitä. Ihanaa on ollut myös huomata, kuinka hyvin kaksi eri rotua täydentävät toisiaan - kavereita löytyy itse kullekin niin riehumista kuin päiväunia varten. Erityisesti norskinaaraidemme suhteen itämaiset ovat se välttämätön liima-aines, joka pitää tytöt hyvissä väleissä keskenään.
Suna-suklaahylje-ilmatyynyalus painaa tällä hetkellä tasan viisi kiloa, parisataa grammaa vähemmän kuin joulukuun alussa jolloin aloimme säännöllisesti punnitsemaan kissojamme. Tyttö on edelleen ruumiinrakenteeltaa liian pyöreä, ja rakastaa ruokaa varmaan enemmän kuin koskaan - tikin syömisen rajoittaminen on siksi niin kovin ikävä tehtävä. Kunnollinen arvio Sunan tilanteesta saadaan kevään myötä uusintarokotusten yhteydessä, sitä ennen jatkamme painon ja ruoan määrän tarkkailua. Hormonitoiminan hiljentymisen myötä Suna on onneksi löytänyt uudestaan rakkautensa riehumiseen, erityisesti huiskaleikit ovat mummikissan mieleen, ja Daisy ja Cora saavat juosta tosissaan, mikäli meinaavat pärjätä salama-Sunaa vastaan.
Daisy pääsi tällä kertaa livistämään kameran tähtäimestä, äitikissan kuulumisia luvassa siis seuraavan pentupäivityksen yhteydessä.
 |
| Kuva varastettu törkesti Hurinesiasta. |
Loppuun vielä pientä mainostusta. Sijoituskotia Willicon kissalaan etsii cremetäplikäs itämainen pitkäkarvauros Rimppakintun Aamuvarhain, eli tuttavallisemmin Warre. Kermakarkki on kasvattimme, eläkkeelle jääneen sijoituskissa Crimsonette's Frog Princen poika, hurjan kaunis ja myös luonteensa puolesta upea yksilö ♥
Lisää tietoa ihanuudesta saa kissan omistajalta,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti