Hörökorvat lääkärissä

Sniff.. Nyt on Humptykin löytänyt oman kotinsa; poika muutti sunnuntaina perheen lellikiksi Kotkaan. Kissakaveria talossa ei ollut valmiiksi, joten Humptystä taitaa tulla talon kingi ;) Vaan pojan nimipä ei enää olekaan Humpty. Uusi koti päätti hetken mietinnän jälkeen, että sinitäplän ensimmäiseksi nimeksi tulee Vikke ja toiseksi Peikko. Taitaa sopia tälle menevälle metsänpeikolle oikein mainiosti. Vikke on kotiutunut todella hyvin, yhtään ei itkenyt ensimmäisenäkään iltana, hyvä siis niin :)

Käytimme itikset eilen eläinlääkärintarkastuksessa, jossa pienet rokotettiin ensimmäisen kerran ja ne sirutettiin ja, etteivät ne olisi aivan kauhuissaan, otimme vielä emon mukaan niitä rauhoittamaan. Vaan kuinkas siinä sitten kävikään... Ihanainen Suna huusi itämaiseen tapaan koko ajan molempiin suuntiin matkatessa, mikä yllytti mennessä myös pikkuiset naukumaan. Klinikalla oltiin kyllä ihan rauhassa, ei siinä mitään, mutta aina kun olisi pitänyt autossa matkustaa... Niin. Tulimme tässä sitten siihen tulokseen, ettemme vie tätä tyttöä autolla minnekään ainakaan ilman mitään syytä. Jospa tyttö rauhoittuisi, kun on saanut pennut vieroitetuksi, ei se nimittäin ennen niitä näin käyttäytynyt.
Lisää pentujen lääkärikokemuksesta kunkin kohdalla :)







Mistäs Huldalle koti löytyisi? Tämä suklaaihanuus on todella sosiaalinen tapaus ihanalla persoonalla varustettuna, melkoinen sylikissa tälläiseksi riehuliksi. Hulda oli oikein mallikkaasti tarkastuksessa,  ei tainnut huomata koko rokotusta ja sirutuskin sai tytön rimpuilemaan vain vähän. Painoa tällä reippaalla tytöllä on tällä hetkellä 738 grammaa, eli ihan kivan kokoinen on :)







Cinderellan vapaana oleminen on meistä jokseenkin yllättävää - luulimme näet, että sini-ihanuudelle olisi vientiä vähän enemmänkin. Ei sillä, ettemme pitäisi sitä mielellämme vaikka vähän pidempään kotona... Tiketillä kävi sirutuksen kanssa vähän huono tuuri, kun pistivät vahingossa sirun nahan läpi ja se piti laittaa uudestaan. Kyllä pientä itketti :( Reippaana tyttönä Cindy onneksi rauhoittui nopeasti, ja oli kotona oikein reipas. Tämä vauhtiveikko on pentueen isommasta päästä, painoa on 800 grammaa ja ruoka maistuu mukavasti. Luonnekin on aivan mahtava :)



Vielä yhteiskuva suklaa- ja sinimurusta, jotka ovat siis molemmat vielä vapaata riistaa...







Prinssin tilanne on vielä vähän epävarma: Even blogia lukeneet tietänevät, että herrasta leivotaan parhaillaan sulhoa kolmen kasvattajan voimin :) Jännityksellä odottelemme nyt pojan (ja yhden tytön...) PRA-tuloksia, jotta asiasta saataisiin varmuus ja asioita päästäisiin hoitamaan...

Prinssi oli ensimmäisenä vuorossa tarkistukseen mentäessä, ja kyllä se herätti huomiota hörökorvineen ja lumikenkämäisine tassuineen. Tarkastus sujui hyvin tämänkin pojan osalta, rokotus ja mikrosiru eivät tuntuneet missään ja pallitkin ovat tallella molemmat, joskin vielä laskeutumassa (asia varmistetaan vielä seuraavalla kerralla...). Tämä rauhallinen lötköpötkö on tietysti pentueen suurin painaen kunnioitettavat 882 grammaa.







Kerttu-menninkäinen, vaikka pienin onkin, osoitti suurinta luonteen lujuutta tarkastuksessa. Ääntä tytöstä ei meinannut lähteä ei vaikka kuinka riepotettiin, ainoastaan sirutuksessa pääsi pieni miu. Toisaalta tyttö oli tarttunut paitaani niin tiukasti, että siitä lähti vähän lankoja, kun irrotin sen itsestäni laittaakseni pikkuisen mamman koppaan maitobaarille. Eli taisi tätäkin suklaista vähän jännittää :) Painoa tytöllä on edelleen vähemmän kuin muilla, 636 grammaa , mutta se on kyllä syönyt hyvin ja kasvanut oikein kivasti omaan tahtiinsa. Olemmekin oikein tyytyväisiä hörökorvan kehitykseen :)







Spinner tulee tiukasti veljensä perässä suurimman pennun kisassa 839 gramman painollaan. Tabbytyyliin se oli myös oikein rauhallinen ja käsiteltävä tarkistuksessa, joskin joitakin asioita täytyi myös päästä kommentoimaan. Neiti on edelleen pentueen pahin riehuja, ja onkin aina valveilla ollessaan viilettämässä häntä putkella keksimään tekemistä siskoille ja meille ihmisraukoille, jotka emme aina pysy tälläisen raitasalaman perässä...







Muuten oikein rauhallinen Ines (Maleen) taisi pelätä tarkastuksessa eniten; ääntä tuli niin kopassa kuin sen ulkopuolellakin ja hoitajaan tarrattiin tiukasti kiinni, ettei se ilkeä täti pääsisi pistämään yhtään enempää. Emon vieressä tyttö onneksi rauhoittui heti, ja paluumatka meni ohi vilauksessa tutussa ja turvallisessa kainalossa nukkuessa. Tytöstä ei taaskaan meinanut saada tärähtämättömiä kuvia, kun oli mokoma niin hereillä kuvaushetkellä... Kaunotarta punnittaessa vaaka näyttää 738 grammaa, eli aivan Huldan kintereillä ollaan ;)



Yukista ja Prinssistä on jostain syystä tullut oikein hyvät kaverit, nukkuvat tälläkin hetkellä vierekkäin viileässä lasikaapissa :)