22.4.2013
Kevään voitto
Viimeinkin on kevät saanut yliotteen talvesta - lumet ovat sulaneet, aurinko paistaa toden teolla ja järven jäällä vielä käveleviä pilkkijöitä seuraa lähes henkeä pidätellen, niin ohuelta näyttää jo jää. Kissatkin nauttivat lämpenevästä ilmasta; rappusten ikkunan valoläikässä on aina mahdoton tungos, ja pennutkin pääsivät viime viikonlopun aikaan ulkoilemaan yläparvekkeelle kunnolla, sen verran lämmintä ulkona oli. Valjastelemassakin viihtyvät nyt kaikki, siitä lisää tuonnempana.
Laumassamme tapahtui taas viime viikonloppuna merkittävä muutos, kun suklaapentumme Divine Comedy muutti uuteen kotiinsa Etelä-Suomeen. Poika oli lähdön aikaan oikein rauhallinen, meni itse kuljetuskoppaan haistelemaan tulevan kaverinsa tuoksuja eikä liiemmin marmattanut - ainakaan täältä lähdettäessä.. Divine Comedy ristittiin Ludoksi Labyrinth -elokuvan kiltin jättiläisen mukaan, ja pojan elämä on alkanut varsin mallikkaasti uudessa kodissa; kissakaveriin on luotu rohkeasti kontaktia, eikä pieni lapsikaan suklaata pelota. Kaikkea hyvää Ludolle uuteen kotiinsa, jäämme kaikki tätä salatabbya kaipaamaan, Paradise-veli ehkä eniten.
Vapaana E-pentueesta on edelleen kanelitäplikäs urospentu, Paradise Lost. Wilburiksikin kutsuttu entinen Vinski on hypersuperaktiivinen viipottaja, käheä-ääninen marmattaja ja helposti lämpeävä, erittäin sosiaalinen syliotus. Paradise myydään lemmikkikotiin sen häntämutkan vuoksi, ja äärimmäisen energisen luonteensa vuoksi emme suosittele sitä ainoaksi kissaksi. Lisää tietoa kanelitäplikkäästä saa sähköpostitse tai soittamalla, kuvia löytyy täältä blogista sekä facebookista. Poikaan olette tietysti tervetullut myös tutustumaan, kunhan asiasta sovitaan etukäteen.
E-pentujen kanssa emme ehtineet kokeilla valjaiden käyttöä, sillä lumet sulivat toden teolla vasta viime viikon aikana ja ulkona oli usein tuulista ja koleaa. Sunnuntaina oli kuitenkin vaihteeksi aurinkoinen päivä, joten päätimme viedä Ludon lähdöstä harmistuneen Wilburin ajatukset muualle kokeilemalla viedä pojan ulos yhdessä emon kanssa. Valjaina olivat tietysti ne ihanan pinkit minivaljaat, joiden pukeminen pojalle oli vaikeaa, sillä vauhtivekara olisi niin mielellään syönyt ne. Ulos päästyämme Wilburin huomio kiinnittyi onneksi muihin asioihin, ja valjaat saivat olla rauhassa. Näin lyhyesti sanottuna Wilburi oli ulkoilureissullaan todella rohkea ja utelias, ja olisi varmaan viihtynyt heinää ja muurahaisia jahtaamassa vielä kauemminkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ihanat ulkoilukuvat ja onpa reipas ja rohkea ulkoilija, ei ole meillä sujunut aina ihan noin ihanasti :D
Ei meilläkään ole kaikki näin helposti valjasteluun ihastuneet, mutta olemme huomanneet tämän "raa'an" valjaat päälle ja ulos -tekniikan toimivan parhaiten useimpien kanssa. Uudessa ympäristössä kun on niin paljon haisteltavaa ja kuunneltavaa, ettei valjaiden päälläoloa ehdi edes huomaamaan ;)
Lähetä kommentti