Entä nyt? Suunnitelmia vuodelle 2012 ja siitä eteenpäin.

Tällä kertaa vähän isompi uutinen; meillä on yksi kastraatti talossa. Yuki pääsi lisääntymisvietistään (ja mahakarvoistaan) eroon perjantaina tullen kotiin sikeässä unessa josta heräsi kunnolla vasta myöhään illalla. Heti pystyssä pysyessään Yuki suuntasi tietysti raksukupille, ruokaa kun oli viimeksi saanut aikaisin aamulla. Neidin (vai onko se nyt leidi?) toipuminen on lähtenyt hyvin käyntiin, haava on siisti ja kissa pirteä. Kaulusta tai sukkapukua ei olla käytetty, kun ei ole näyttänyt haavastaan olevan turhan kiinnostunut, suihketta on varastossa jos nyt sattuisi haavaansa liikaa nuolemaan.

Leikkaamispäätös Yukin kohdalla oli vaikea. Tyttö on meidän norjalaisistamme se tyypikkäämpi, hyvä emo ja mokoma sellaisesta yhdistelmästä, josta ei ole montaa mennyt kasvatukseen. Pitkään mietimme, josko hopealla vielä yhdet pennut teettäisimme, mutta sitten tulivat aikataululliset syyt vastaan. Meillä on kotona kaksi hormonaalista itämaista "jonossa", ja viime kesän jälkeen tulimme siihen tulokseen, ettemme mielellämme kasvattaisi kahta pentuetta yhtä aikaa, finansiaalisista syistä ja ihan sen vuoksi, että kaikki pennut saisivat mahdollisimman paljon huomiota. Yukin pennut olisivat siis siirtyneet vielä ainakin vuodella, ja huomioonottaen vielä viimeisen synnytyksen vaikeuden näimme parhaaksi jättää sen toisen pentueen tekemättä.



Pitkälti samoista syistä leikkausjonossa vuoroaan odottavat toiset emomme Fuchi (myöskin kohta nelivuotias) ja Suna. Fuchin olisi itse asiassa ollut tarkoitus päästä ensimmäisenä kastraattikerhoon, mutta punainen keksi polkaista juoksun käyntiin niin vaihdoimme punaisen Yukiin. Tyttö on nyt seuraavana, Suna kun vielä imettää lapsiaan. Ja suklaatiketillä, vaikka se niin kaunis onkin ja hyvä synnyttäjä, saavat pentueet jäädä kahteen sillä saimme tänä vuonna nauttia aivan tarpeeksi neidin pentujen siirtelystä.

Norskikasvatus näyttää sitten meidän osaltamme jäävän tauolle. Kenties tupsukorvia vielä joskus taas syntyy kasvattajanimemme alle, jos vastaan tulee se oikea yksilö :)



Seuraavat pennut meillä on suunnitteilla Daisylle näin talveksi, ensi kesä kun olisi mukava yrittää pitää pentuvapaana. Tytöltä on otettu puuttuvat siitostestit ja treffit Herra X:n kanssa ovat ohjelmassa toivon mukaan parin kuukauden sisällä. Suhlosta emme kerro vielä mitään, taikauskoisia kun olemme, mutta suunnitteilla olisi pitkäkarvapentue mustan eri värimuunnoksina...




Tulevaisuuden toivona kotona kasvaa tietysti Cora, adhd kilpparityttömme, joka ei toivon mukaan keksi olla varhaiskypsä naaras.

 

Ja omaa ihmistään etsii vielä ihanaakin ihanampi sinisydämemme, siskoonsa verrattuna aivan valtava kollinalku, joka sumutorven lailla aina ilmoittaa haluavansa huomiota. Sininen on tulossa Coran, Nipsun ja Daisyn kanssa ensi lauantaina Kuopioon näytille, tulkaahan uteliaat pientä miestä katsomaan ;)