Vaikka välillä yrittää yrmyä naamaa näyttää, on Yuki oikeasti ihan pehmo ♥ Hopeatabbylle kilahtaa tänään mittariin kolme vuotta, eli neiti on siis periaattisesti nyt täysikasvuinen norskilady. Kroppa on kyllä vuoden mittaan vahvistunut ja nuoren kissan ruipeluus hävinnyt, luonne vaan on tuntunut menevän aivan päinvastaiseen suuntaan. Pentujen myötä tytöstä löytyi se teini-iän myötä kadonnut pehmeä, kehräävä lemmikkipuoli ja myös pentuaikojen leikkisyys - nyt leikkikaluksi kelpaavat mittanauhan lisäksi erilaiset hiiret ja huiskat. Aivan ihana, kaunis ja persoonallinen lady tämä Yuki, kiitos kovasti J-R ja Kaitsu :)
Ja onnea myös siskoille ja veljille.
Loppuviikosta kissalamme normaalin päivärytmin sekoitti tehokkaasti erään superkauniin ja ihanaluontoisen kolliherran vierailu. Sunalla tosiaan oli kehitteillä jotain, ja kun juoksu keskiviikkona alkoi, emme jääneet turhaan odottelemaan (ja nukkumisvaikeuksia kärsimään), vaan haimme torstaina tytölle seuraa punanaamioherra Ransun muodossa (Willicon Arancio). Pienistä alkuvaikeuksista huolimatta pariskunta oli varsin yritteliäs, ja toivon mukaan yhdistelmästä syntyy 3-4 (ei enempää, kiitos, Suna-rakas...) ruskeaa/sinistä/suklaata/lilaa/mustaa poikaa ja sini-/suklaa-/lila-/peruskilppari tyttöä, rotuna todennäköisimmin itämainen pitkäkarva.
Suna olisi kovasti halunnut olla pomottamassa nuorempaansa, mistä Ransu ei oikein innostunut...
1 kommentti:
Ihana Ransulainen <3. Ja tietysti Suna. Monta komeaa ja kaunista RanSunaa Punkaharjulle toivotaan. Sopivan monta :-).
Lähetä kommentti