"Mikäs itsestänselvyys se on, että minä jään AINA sisälle?"
Daisyn valjaisiin totuttelu jäi syksyllä siihen yhteen ainoaan kertaan, sillä pelkäsimme kylmän syksyn ja aikaisen talven säikäyttävän tytön ja päätimme siirtää ulkoiluopinnot suosiolla seuraavaan kevääseen. Kuinka ollakaan, lunta ei saatu alkutalvesta ollenkaan ja ilmatkin olivat välillä mitä lämpimimpiä ja aurinkoisimpia, mutta sitähän me emme voineet arvata, niinpä Lazy sai edelleen pysyä sisällä. Hirmuisten pakkasten hellittyä ja keväisen auringon alkaessa paistaa täydeltä terältä mieleen hiipi kuitenkin pieni epäilys ja toiveen poikanen: ehkä aurinkoinen sää ja lintujen laulu olisivat pienestä tabbytytöstä niin uutta ja ihmeellistä, ettei kylmä maa tassujen alla tuntuisi missään? Ja olisiko keväällä loppujen lopuksi edes kovin paljon lämpimämpää, vaikka lunta ei olisikaan maassa?
Eikun tyttö valjaisiin (joita yritettiin sisällä sinnikkäästi syödä) ja kokeilemaan kera konkarinorskien.
Alussa pelotti aivan kamalasti...
"Ehkä tämä onkin ihan siedettävää..."
"Pelottaa kuitenkin, WÄÄÄÄÄÄÄÄ..."
"Hetkinen, täällähän on ihan kivaa, hanki kantaa ja aurinko paistaa..."
Yukin äidinvaistot heräsivät kun Daisylle tuli hätä, hopeatäplä oli hirmuisen huolestunut ja seurasi kujerrellen tabbytyttöä vahtien tarkasti ettei mitään vain satu.
Onko tämä kissa vai kenties pöllö?
Fuchia ei taas mikään pidätellyt ja kuvamateriaalia leidistä on sattuneesta syystä taas heikomman puoleisesti. Tämä neiti on muuten kehittänyt treffien jälkeen itselleen itämaisen ruokahalun, mikä on varsin poikkeuksellista kun ottaa huomioon, että Fuchi syö tavallisesti vähän ja nirsoillen, jättäen joskus jopa koko aterian väliin... Vielä ei kyllä uskalla vauvauutisia julistaa, odotetaan jännityksellä josko tiineyden merkit alkaisivat näkyä kunnolla parin viikon sisällä :D
Suna haettiin tasapuolisuuden nimissä myös ulkoilemaan, mutta eipä tikki tainnut olla asiasta kovin innoissaan, järsi vähän heinää ja oli sen jälkeen jo menossa sisälle. Kaikista ei ole ulkoilijoiksi :)
Suna on Fuchin ohella käyttäytynyt viimepäivinä varsin mystisesti. Eilen veimme sen saamaan inspiraatiota viimekertaiseen treffipaikkaan (aka saunan pukuhuoneeseen) ja kas kummaa, tyttö käyttäytyi siellä kovin kiimaavan naaraan tavoin, kehräsi ja kieriskeli ja etsi selvästi sulhoa, jota ei pukuhuoneesta sitten kuitenkaan löytynyt. Kiiman merkit katosivat kuitenkin kun tyttö vietiin pois tilasta, ja Suna oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kummallista... Toivottavasti suklaisella olisi kuitenkin jotain kehitteillä, sulho kun on kuulemma sitä merkkaavaa sorttia ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti