Pikainen kuusiviikkoispäivitys

On se välillä aika rankkaa olla emo, kuten Yukista käy ilmi :) Ei ole ollenkaan harvinaista, että tytön löytää tuolla lailla kuorsaamasta jostakin, en vain ole ennen älynnyt napata ilmiöstä kuvaa. Ei ole Sunallakaan helppoa; neidin maha alkaa olla paisunut sellaisiin mittoihin, etteivät hypyt ja loikat mene aivan nappiin. Taitaa sieltä olla tulossa pentuja vähän enemmän kuin ne kolme, on se maha nimittäin sen verran suuri... Mutta sehän selviääkin ensiviikon alussa, jolloin pentujen on määrä syntyä. Lisää pikkuisista siis ajallaan, toivottavasti Sunan synnytys menisi paremmin kuin Yukin :3

Vintiöistä en tällä kertaa runoile sen enempää, koska kello on paljon ja nukkumaan pitäisi päästä. Viikon aikana pennut ovat oppineet kiipeämään (tämä ei ainakaan pääse allekirjoittaneelta unohtumaan, kun herätys tulee joka aamu ainakin tuntia liian aikaisin varpaita jahtaavan pennun muodossa), loikkimaan ja niiden vessataidot ovat petraantuneet niin ettei hiekkaa enää juurikaan syödä (sisäsiistejä ovat olleet jo jonkin aikaa). Pennut myös tuntuvat välillä tunnistavan lempinimensä ja tulevat hyvin vikkelästi esiin piiloistaan kutsuttaessa, varsinkin jos kuulevat samassa yhteydessä ruokakippojen kolinaa... Kolmikko on tällä hetkellä pahimmassa riehuiässä; tuntuu että niillä on aivan valtavasti energiaa kaikenlaiseen koheltamiseen ja touhuamiseen. Tätä ei tietystikään voi sanoin kuvailla, vaan kolmikko on nähtävä ja koettava, jotta sen voisi kunnolla tajuta ;)

Kuvista vielä sen verran, että suora auringonvalo teki kameralle (tai oikeammin kuvaajalle...) tepposet, ja ne ylivalottuivat aika reippaasti. Valkotasapaino heitti myös häränpyllyä, eli luonnossa pennut eivät ole samanvärisiä kuin kuvissa. Parempia kuvia on toivon mukaan luvassa sitten ensi viikolla :)

Cesare, 792 grammaa

Humpty, 907 grammaa



Hatter, 828 grammaa

Kaikki yhdessä