Kuin hammastahnatuubia puristaisi

Eilen illalla Suna alkoi käyttäytyä hieman levottomasti: jäljitti ja näykki Yukin pentuja sekä kaivautui pussilakanan sisään, mitä se ei ole koskaan ennen tehnyt. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut vielä illalla eikä yöllä, joskin Suna oli kuuleman mukaan äännellyt ja ollut muuten rauhaton koko yön. Vaan annas kun tuli aamu...

Kolmea vaille seitsemän pikkusisko tuli herättämään ja kertoi että Suna hengittää kuuluvasti. Siirsimme sen synnytyspesään ja hetken kuluttua supistukset alkoivatkin. Ensimmäistä pentua ei tarvinnut odotella kauaakaan, vaan pikkuinen suklaarääpäle syntyi joskus varttia-kahtakymmentä yli seitsemän. Ehdimme jo huokaista helpotuksesta kun kaikki oli alkanut niin hyvin, mutta sitten Suna kauhuksemme nappasi pentunsa suuhunsa ja lähti kiikuttamaan sitä ympäri kämppää, ilmeisesti etsien pesää. Pentu tosiaan kävi joka huoneessa ja kaikkien sängyllä, mutta Suna ei vain löytänyt mieleistään pesää. Viimein se rauhoittui peiton alle, josta keksimme siirtää sen pentuhuoneeseen tuodun pussilakanan sisään. Tilapäinen pesä kelpasi onneksi tytölle, ja seuraava pentu, myöskin suklaa, syntyi lähes välittömästi. Tässä välissä siirsimme pennut synnytyspesään, jonka katon olimme peittäneet ja Suna seurasi kiltisti perässä.

Loput pennut syntyivätkin sitten ilman kommelluksia yhdeksään mennessä pentupesään, ensin sininen kuviollinen, sitten suklaa ja ruskea kuviollinen ja hännänhuippuna kolmas suklaa. Ikäeroa pennuilla on siis vain kymmeniä minuutteja ja ne tulivat plops vain maailmaan aivan ongelmitta, vaikka osa olikin perätilassa, vähän samaan tapaan kuin hammastahna tulee tuubista. Synnytys sujui siis itikseltämme hyvin, mutta kun olisi täytynyt puhdistaa ja kuivata pennut, vaativa katse suuntautui allekirjoittaneeseen. Pystyn yhä haistamaan (ja maistamaan) pentuja peittäneen liman... Kaikki pikkuiset olivat alusta asti todella elinvoimaisia ja äänekkäitä - sinistä en millään meinannut saada kuivattua, kun se huusi kurkku suorana äitiä apuun... Kaikki pikkuiset pyrkivät myös erittäin tarmokkaasti nisälle, ja Sunakin tajusi melko pian, että pentuja täytyy nuolla ja pissittää. Täytyy sanoa, että olemme todella helpottuneita, että tällä kerralla kaikki sujui niin hyvin :) 

Tässä vielä kuvia kymmenen tunnin ikäisistä naperoista.. Värit eivät aivan vastaa luonnollista, varsinkaan suklailla, mutta toivottavasti kuvista saisi edes jonkinlaisen käsityksen pikkuisista ;)

Tässäpä nämä kolme suklaapentua... Niillä on kyllä kynsilakalla tehdyt merkit tassuissa, mutta en kiinnittänyt huomiota, kuka pennuista on minkin värinen kun kuvaustilanne oli muutenkin ikävä enkä raaskinut kiusata pikkuisia enempää. Sukupuolijakaumasta en nyt mene kenenkään pennun kohdalla sanomaan mitään, joskin vaikuttaa kovasti siltä, että kaikki kuusi olisivat poikia. Yhden suklaan kanssa asia on tosin vielä epäselvä, eli uskallamme vielä toivoa, että joukossa olisi ainakin yksi tyttö... Pentujen syntymäjärjestys meni myös kaikessa synnytyshässäkässä iloisesti ohi, mutta sillä on tuskin sen suurempaa väliä. Painoista sen verran, että sekä vaaleanpunaisen että punaisen pojan syntymäpaino oli 83 grammaa, vaaleansinisen pojan/tytön syntymäpaino puolestaan 72 grammaa. Se onkin pennuista pienin ja samalla viimeisenä syntynyt.. Voi pientä pahnan pohjimmaista..

Pennuista toiseksi painavin on toiseksi viimeisenä syntynyt sinikuviollinen, 102 grammaa. Tämänkään pennun sukupuolesta ei ole täyttä varmuutta, sillä se huutaa kuin palosireeni kun joutuu eroon emostaan, aivan kuin Humpty pienenä (ovatko kaikki siniset yhtä äänekkäitä?). Silmänympäryksistä päätellen pentu on tosiaan kuviollinen, vaan mikä, se on vielä vähän epäselvää. Hännässä kylläkin näyttäisi olevan melko tiheä raidoitus, eli klassinen se tuskin on. Mutta katsotaan :)

Neljäntenä syntynyt kuviollinen suklaapentu on väriltykseltään niin veikeä, että se on sulattanut allekirjoittaneen sydämen. Pikkuinen on melko varmasti poika, ja syntymäpainoa sillä oli 99 grammaa, ei siis mikään älytön rääpäle tämäkään :) Kuvio on tälläkin vähän epäselvä, kyljissä ja niskassa näyttäisi olevan vaaleampia alueita ja häntä suhteellisen tiukkaan raidoittunut, mahan täplikkyydestä ei ole muistikuvia. Asiaa tutkitaan paremmalla ajalla lisää... 

Ja viimeisenä vaan ei todellakaan vähäisimpänä toiseksi viimeisenä syntynyt 108 grammaa painava jättiläinen, joka taitaa olla urospuolinen. Tämä pentu on suklaakuviollisen ohella toinen ihmettelyn kohde, sillä vaikka se onkin selvä ruskea, on siinä niin paljon mustaa että luulimme sitä aluksi yksiväriseksi mustaksi. Vaaleampia alueita hurmurilla on kyljissä vain vähän, ja hännän ja jalkojen raidoitus on melko paksua. Olisiko poika siis klassinen? Masussa kylläkin näkyy aivan selviä täpliä...