Pentupäivitys osa 2



Pentujen ensimmäinen viikko on mennyt mysrskyisän alun jälkeen melko lailla putkeen. Kolmikon painot ovat nousseet tasaisesti, ja suurin niistä sai jopa tuplattua syntymäpainonsa ja painaa tätä nykyä yli kaksi- ja puolisataa grammaa. Aika saavutus ;)

Yuki on hoitanut pikkuisensa alusta asti mallikkaasti ja maitoa on riittänyt hyvin koko kolmikolle. Välillä tosin parhaista nisistä käydään melko raivokkaitakin taisteluita, mikä on aika kummallista, kun ajattelee, että niitä nisiä on puolet enemmän kuin pentuja, eli jokaiselle pitäisi periaatteessa riittää kaksi 'omaa' nisää. Mutta kun ei niin ei... Yuki on kyllä todella huolehtiva emo (mikä näkyy kuvien tärähdysasteessa, oli hieman kiire että ehtisi saada edes jotain räpsäistyä ennen kuin innokas emo kiikuttaa vauvansa pois), mutta välillä se tarvitsee myös hieman omaa aikaa lastenhoidon ohessa. Yukin voikin tavoittaa makoilemasta auringonlaikussa, jos se ei ole pesässä. Nämä lepohetket ovat kylläkin yleensä melko lyhytkestoisia, sillä pienokaiset ilmaisevat hyvin kuuluvasti, kun niillä on ikävä äitiä. Ja Yukihan palaa silloin pesään tunnollisena emona.

Pennut ovat myös saaneet nimensä tässä ensimmäisen viikon aikana. Pitkällisen pohdinnan ja kädenväännön jälkeen nimiteemaksi valittiin Alice in Wonderland. Jaa, niin miksi? Koska se alkaa A:lla, ja koska allekirjoittanut on pienenä pitänyt tarinasta niin paljon, että on ajanut vanhemman kasvattajan raivon partaalle katsomalla sen Disney-versiota monta kertaa päivässä. Teema on siis melkoisen henkilökohtainen ;) Kaikkein tärkeintä on kuitenkin sen, että nimet kuulostavat korviimme sopivan kissamaisilta ja hieman höpsöiltä. 



Ensimmäisenä itseoikeutetusti esikoinen, eli Crimsonette's Cheshire Cat, jonka sukupuoli on edelleen vähän kysymysmerkki. Olemme löytäneet pennusta pari-kolme vaalempaa oranssihtavaa länttiä selästä, silmäkulmista ja vasemman kyynärpään luota (tämä läntti näkyy vähän ylemmässä kuvassa, on siis livenä sellainen vaaleankellertävän/okran värinen). Takapuolta olemme myös kovasti vertailleet veljien pyllyihin, mutta niistä ei oikein vielä saa tolkkua, varsinkin kun äitikissa haluaa pienen hetimmiten takaisin sen innostuessa vinkumaan... Painoa on pennulle tullut tasaisesti +-10g/päivä, mutta syntymäpainoaan Cesi ei pystynyt ensimmäisenä elinviikkonaan tuplaamaan, vaan jäi 178 grammaiseksi. Muuten se on kasvanut ihan hyvin omaan tahtiinsa. Pienimmän täytyy tietenkin pitää puoliaan, ja Cesi onkin pennuista se äänekäs touhuaja ja nisällekiilaaja :)

Pennuista suurimman, sini(hopea)valkoisen pojan nimi olikin jo heti tiedossa nimiteeman päätettyämme; muistuttaessaan kovasti kananmunaa tai päärynää siitä tuli Crimsonette's Humpty Dumpty. Poika taitaa tosiaan olla kuviollinen, vaikka raitoja/täpliä näkyykin vain jaloissa ja ohimoissa, sekä tietyssä valossa niskassa. Jännityksellä odotamme, millainen yskilö tästä pennusta kasvaa. Toivotaan nyt kovasti, että saisimme pentueeseen edes yhden hopean...Luonteensa puolesta tämä poika vaikuttaa aikamoisen vilkkaalta himometsästäjä: nukkuessa käpälät viuhtovat ja pesän reunan yli oltaisiin jo tulossa, jos se ei olisi niin kamalan korkea :) Vielä se paino, ennen kuin pääsee unohtumaan: maanantai-iltana poika painoi 256 grammaa, eli se oli siis tuplannut syntymäpainonsa ja saanut lisäksi 12 grammaa ekstraa. 

Pentueen kuopus sai nimekseen Crimsonette's Mad Hatter. Alunperin pennun nimen piti mennä Cesille ja toisinpäin, mutta päätimme kaiken varalta vaihtaa nimet kun emme olleet varmoja Cesin sukupuolesta, sillä Hatuntekijä on kirjassa selvästi mieshahmo. Luonteeltaan ehkä rauhallisimmasta Hatterista on tullut puolivahingossa allekirjoittaneen lellikki; pentua on todella mukava käsitellä, kun se ei tunnu olevan siitä juuri moksiskaan, vaan makoilee hyvin rauhallisena kämmenellä. Poikaparka joutuukin usein vertailukohteeksi, kun yritämme määrittää Cesin sukupuolta... Kokonsa puolesta Hatter tulee hyvänä kakkosena, ja paino onkin noussut ensimmäisen viikon aikana tasaisesti 226 grammaan. Kuviosta emme ole päässeet perille, mutta väriltään se on edelleen mielestämme sininen.

Heeei... Unohtuiko jotain?

Sunakin haluaa palstatilaa...

Jotta blogaaminen ei menisi pelkäksi pentupäivittelyksi, kirjoitetaan loppuun myös vähän Fuchin ja Sunan kuulumisia. Tarhasta ovat lumet jo sulaneet kokonaan, ja ilma on keväisen lämmin. Fuchi onkin kovasti sitä mieltä, että tarhailun lisäksi pitäisi päästä myös ulkoilemaan valjaissa, talvella kun ulos pääsi pakkasista johtuen vain pari kertaa. Suna kannattaa Fuchin näkemystä., niinpä kissalamme viikonlopun ohjelmaan onkin nyt lisätty kissojen ulkoilutus...

Sunan voinnista ei olekaan tullut raportoitua tässä kaiken pentutouhotuksen keskellä, mutta antibioottikuuri näytti siis nitistävän tulheduksen, eikä mitään merkkejä uudesta ole ollut kuurin loppumisen jälkeen. Uutta juoksuakaan ei ole tullut, ja kun tänään tarkistimme Sunan nisät ne näyttivät punoittavan hieman... Ei nyt kuitenkaan nuolaista ennen kuin tipahtaa, viemme tytön joka tapauksessa ultraan joko tällä tai viimeistään ensi viikolla, että asiasta saadaan varmuus. Siihen asti toivotaan parasta.