Ensilumi ehti sataa juuri sopivasti sunnuntaiksi, joten kissat pääsivätkin tarpomaan lumessa. Ihmeellistä se olikin, varsinkin Sunan kohdalla, jolle tämä oli ensimmäinen kerta: tassuja puisteltiin ja ihmeteltiin, että mitä tämä tassuihin tarttuva aine oikein on, kun on niin kylmääkin. Hetken ihmettelyn jälkeen se kyllä viipotti häntä pitkänä menemään norskien perässä ilman mitään ongelmia.
Kuva ei tee oikeutta Sunan asennolle, mutta se oli ainoa ei-tärähtänyt joten minkäs sille voi. Tyttö oli todella hupsun näköinen harppoessaan heinikossa valtavilla askelilla, ikäänkuin ei muuten eteenpäin pääsisi.
Fuchista oli vaikea saada kuvia, sen verran kovaa vauhtia tyttö pinkoi. Fuchi on todellinen metsäkissa, se tykkäisi olla ulkona vaikka miten pitkään...
Kauhukaksikko kerrankin samassa kuvassa.
Lumen alta löytyi vielä jonkin verran vihreitä heiniä, ja niitä sitten syötiin. Yukille tosin kelpasivat myös rannan kaislanvarret.
Fuchin poseerauksia: punainen väri pääsee kunnolla oikeuksiinsa talvisessa valossa. Ja tuo häntä on kyllä aivan mahdoton, paksumpi kuin itse kissa :)
Samurai (yksi Yukin monista nimistä) nilkkoja myöten hangessa.
Lisää heinänsyöntiä, kaikki, mikä kasvaa maasta kelpaa.
Suna tarkkailee talvista luontoa parvekkeelta käsin.
Vauhtia löytyy myös rauhalliselta Yukilta, tässä juostaan risun perässä.
Tästä ei kyllä seuraa mitään hyvää...
...sillä vaikka puuhun pääseekin leikiten niin korkealle kuin hihnaa riittää, ei alastulo ole yhtä helppoa. No, kissahan putoaa jaloilleen. Ei taida Yuki taas vähään aikaan puuhun kiivetä, sen verran kovasti tassut tärähtivät maahan hypätessä.
Tälläisiä kuvia tällä kertaa.
1 kommentti:
Onpas teillä oltu sissejä, kun olette ulos asti lähteneet pakkasessa. Suna varsinkin! Mietin myös tänään että olisi hauska käyttää kissoja ihmettelemässä lunta, mutta jäi vielä tälle talvelle toteuttamatta :)
Lähetä kommentti