Joutsenia järvellä



Ulkoiluttaessamme kissoja eilen näimme, että järvellä uiskenteli joutsenparvi. Sofia laitettiin hakemaan kamera kun me muut vuorostamme yritimme päästä lähemmäs mahdollisimman hiljaa, niin etteivät linnut pelästyisi. Onnistuihan se, sain otettua kuvia useasta eri kulmasta, ja joukossa oli onneksi muutama, joka ei tärähtänyt... Samaan aikaan Suna onnistui hyppäämään järveen polvia myöten. Siihen loppui se ulkolenkki, eihän nyt kukaan halua kissaansa palelluttaa. Taitaa tuo Sunan ulkoilukausi muutenkin päättyä, kun ilmat alkavat kylmetä, eikä villapaita ole vielä valmis. Tarhassakaan se ei enää viihdy niin pitkään kuin aiemmin, vaan tulee yleensä n. viiden minuutin kuluessa... Talvi on tulossa.

Metlan retkemme siirtyi tuonnemmaksi, kun syysaurinko ei oikein suostunut paistamaan. Katsotaan uudestaan sitten, kun maassa on lunta. Se ei olekaan ainoa asia, jota on jouduttu lykkäämään. Yuki oli tarkoitus viedä Lahteen testeihin viimeviikon perjantaina, mutta päätimme siirtää aikaa marraskuun 22 päivälle, ei nimittäin tee oikein mieli istua sellaisen kuskin kyydissä, joka on saanut nukkua vain kolme tuntia :) Sellaista se kolmivuorotyö on.

Suna aloitti juoksut pari päivää sitten. Aluksi epäilimme hieman, sillä sen käyttäytyminen oli erilaista kuin se mihin olimme tottuneet norskien kohdalla. Mutta kun huutaminen jatkui kolmatta päivää, ei enää ollut oikein jäljellä muita selityksiä. Yöllä saa onneksi nukuttua, kun Suna aloittaa huutonsa vasta aamusta. Ruokahalu sillä on edelleen valtaisa, toisin kuin norskeillamme, eikä se ole (ainakaan vielä) merkkaillut minnekään. Eiköhän tästäkin selvitä, toivottavasti ei jatkossa juokse kovin usein. Meidän puolestamme Suna olisi voinut odottaa vielä kuukauden tai pari, mutta sitten sitä taas miettii että se olisi voinut aloittaa jo joskus neljän kuukauden iässä...

Helsingin näyttely jäi meiltä väliin Puuliiton lakon takia, mikä oli ihan hyvä asia, sillä Yukille iski juuri sopivasti sunnuntaille paha ripuli, joka onneksi meni ohi maanantaihin mennessä. Se oli todella surkea näky kyhjöttäessään sohvannurkassa aivan yksin. Se olikin aivan onnessaan, kun me maanantaina pesimme sen turkista siihen tarttuneet jätökset. Muuten kissat ovatkin olleet terveitä, onneksi ei tuo mahatautikaan kestänyt sen pidempään. Seuraava näyttely meillä onkin ensivuoden puolella, sinne lähtevät näillä näkymin Fuchi ja Suna. Yukin seuraava näyttely on varmaan joskus kesällä/syksyllä, kun se on ehtinyt toipua pennuistaan ja kasvattaa mahdollisesti vähän karvaakin..

Tietokoneemme on taas kasassa, ja kotisivujen kanssa on tapahtunut edistystä. En lupaa mitään, mutta yritän saada ne valmiiksi ensiviikkoon mennessä, kun verkkotunnuskin on jo tilattu. Ne ovatkin jo periaatteessa valmiit, pitää vain säätää hieman eräiden kuvien kanssa, kun eivät meinaa asettua sinne minne pitäisi. Mutta katsotaan nyt. Yritän myös tulevaisuudessa päivittää tätä blogia vähän useammin (montakohan kertaa tämäkin on tullut luvattua?), ja ottaa tuoreita kuvia kissoista viikonloppuna, tässä postauksessa niitä kun oli sen verran vähän...

-Marleena