Pretty in pink

Ahem. Ei ole tätä puuhkahäntää tainnut liiemmin näkyä tämänkään kesän aikana, kuten ei muitakaan "aikuisia". Tarkoitus ei ole ollut blogimme pysyviä tähtiä tarkoituksella syrjään jättää, mutta pennut ovat pieniä vain vähän aikaa, ja tarvitsevat siksi paljon paljon huomiota, eikö? Kuvia on onneksi tullut kevään ja kesän aikana nelikosta räpsittyä, niitä ensi kerralla, etteivät jää aivan käyttämättä.

Ja taas pentuasiaa... Lapsia on lentänyt pesästä kaksi, pojat Sancy (aka Nipsu) ja Orlov (myös Mörkönä tunnettu). Molemmat muuttivat koteihin, joissa on kissoja ennestään, ja kotiutuminen on lähtenyt käyntiin hyvin, joskin Orlov katsoi asiakseen osoittaa itseään vanhemmalle, isommalle ja varmasti viisaammalle kissalle, että tästä lähtien talon tahdin määrää hän.. Ja Nipsuhan tosiaan meni sijoitukseen, PRA-testit ovat tuloillaan ja loput otetaan vähän myöhemmin, kyselyitä pojasta otetaan vastaan 1-2 naaraalle :)

 

Toisin kuin norskipennut, Orlov ja Nipsu lähtivät koteihinsa ilman kokemuksia valjastelusta. Syynä tähän oli se, että uskoimme pienimpienkin valjaiden sujahtavan hoikkien itämaisten päältä noin vain, niin ettei ulkoilusta tulisi mitään. Viikonloppuna päätimme kuitenkin testata B-H:n, porukan toiseksi isoimman, kanssa valjaita, ja huomasimme antaneemme väärää tietoa uusille kodeille. Yllättäen pienimmät valjaat istuivat hyvin, olivat pienimmillään jopa liian pienet Punkille (B-H). Ja ulkoilukin sujui aivan mahtavasti, ei olisi ulkopuolinen uskonut pentujen valjastelevan ensimmäisen kerran!

Bluen taidonnäytteitä. (Psst- tämä on edelleen vapaana...)

Coralla oli ulkona todella kivaa, ja neidin meno oli sangen.. vauhdikasta, hyvä että ulkoiluttaja pysyi pennun vauhdissa mukana.






Vähän tyttöä alussa pelotti, ääntä lähti ja kroppa tärisi, mutta uteliaisuus vei äkkiä voiton pikku kilpparista.




 Äitikissoille maistui taas kaikki vihreä. Sunakaan ei jaksanut pentujaan liiemmin vahtia ja paimentaa, mitä suotta, kun niin hyvin pärjäsivät omillaan.





Välillä täytyy pysähtyä pitämään tuumaustaukoa.

 

Fuchista on hauskaa kiusata ulkoiluttajaa kieputtamalla itsensä aivan solmuun hihnaansa.




Vauhdin hurmaa - näistä kahdesta tulee varmasti hyvät kaverukset. Kunhan Cora tuosta kasvaa, saa Fuchi juosta tosissaan pysyäkseen sähäkän kilpparisalaman tahdissa..




Yukin kanssa kiersimme vähän pidemmän lenkin. Poistuimme ensi kerran pois omasta pihapiiristä kävelytiekierrokselle, ja hyvin selvisimme. Onneksi mukana oli myös vähän menevämpi Fuchi, muuten lenkissä olisi mennyt kenties vähän pidempi tovi Yukin ihmetellessä kaikkea mahdollista.



Daisykin oli mukana, jöröttämässä ja juttelemassa. Vähän on kuvassa nyrpeä ilme, johtuneekohan siitä, ettei vastaan tullut yhtään komeaa kissaurosta...