Kes-Kis, Jyväskylä ja Killerin ravirata leutona helmikuisena lauantaina nelosten kanssa. Nostalgia valtasi mielen, kun kurvasimme näyttelypaikan pihaan, mieleen muistui se ihka ensimmäinen kissanäyttely samaisella raviradalla kesällä 2009. Silloin tosin oli kesä, ja mukana oli nelosten sijasta kaksi norskia, tuomarinpöydät alakerrassa ja olot paljon nykyistä ahtaammat. Nyt olimme siis onneksi yläkerrassa nelosten tiloissa, jossa oli hiljaista, valoisaa ja viihtyisää - eipä tullut ikävä edellistä kertaa. Lisäplussana vielä raviradan katsomo, josta käsin arvostelun kulkua oli hyvä seurata, Killeri kyllä pääsi yllättämään tämän kyynisyyteen taipuvan kissaihmisen positiivisesti tilankäytöllään. Tiedä tosin milllaista siellä alakerrassa oli...
Tällä kertaa iskujoukkomme koostui pelkistä itämaisista, mukana olivat siis Suna ja Lazy sekä sijoitustabby-Risto, joka saapuikin juuri sopivasti lääkärintarkastukseen ja onnistuimme välttämään vahvareiden kanssa säätämisen. Puhtain paperein kaikki sisälle ja häkkejä varustamaan, mukavasti paikalla oli tyhjillään kolme vierekkäistä häkkiä, joihin asetuimme kissojen kanssa vain huomataksemme juuri verhot paikalleen laitettuamme, että paikat olikin varattu kotikissoille... Jokainen näyttelyverhot omistava varmaankin tietää, miten mukavalta tälläinen tuntuu. Onneksi emme kuitenkaan joutuneet purkamaan häkkejä kokonaan, vaan saimme ne kannetuksi verhoineen kaikkineen uusille paikoilleen, jotka olivatkin sitten hassusti kulmittain niin että yhdellä pöydällä oli yksi häkki ja aivan sen vieressä kulmittain kaksi muuta toisella pöydällä. Ja me taas ajattelimme asiat loppuun asti ja laitoimme Riston toiseen kulmaan ja Lazyn toiseen; sisarukset tietysti olivat innokkaina hörimässä toisiaan häkin aukoista ennen kuin keksimme laittaa väliin pahvin jonkinlaiseksi tilanjakajaksi... Onneksi enemmiltä säätämisiltä vältyttiin ja pääsimme tämän välikohtauksen jälkeen tutustumaan näyttelypaikkaan tarkemmin ennen arvostelun alkua.
Daisyn hotellitunnelmia.
Suklaatabby keikisteli ainoana pitkäkarvana Vesna Riznar-Reseticin pöydällä, pikkuista vähän jännitti mutta käytös oli kuitenkin hyvää koko arvostelun ajan. Tuomari tykkäsi Lazyn vihreistä, hyvän mallisista silmistä, korkeajalkaisesta kropasta, suorasta profiilista ja pitkästä turkista, jonka kuvio ja tekstuuri ovat hänen mukaansa hyvät. Leukaa saisi sen sijaan olla lisää, samoin kuin pituutta kroppaan ja häntään, sekä korvilla enemmän kokoa ja matalampi sijainti. Kokonaistuloksena EX1 ja kutsu TP-valintoihin, joista jatkoon lähti musta lyhytkarva.
Risto ja Suna puolestaan olivat Vera Vasilevan pöydällä peräjälkeen, ja olikin hauska kuulla, miten paljon samaa hän hörökorvista löysi. Sekä äidillä että pojalla on pitkä kroppa, joka Sunalla voisi tosin olla (köhköh) elegantimpi, vihreät joskin hieman liian avoimet silmät, kesäturkki ja hyvä kuvio, Sunalla tosin haamutäplin. Ristolle tuomari toivoisi sen sijaan kuperampaa profiilia, vahvempaa leukaa ja isompia korvia, kun taas Sunan korvat ovat tuomarin mielestä hyvän kokoiset ja hyvin sijoittuneet ja profiili hyvä. Viimeinen kommentti nostatti hieman kulmia, tiketin profiili kun ei ole ainakaan omaan silmään sieltä suorimmasta päästä ja pituuttakin voisi olla enemmän. No, eipä hyvästä arvostelusta kannata valittaa ;)
Myös nämä hörökorvat kävivät pyörähtämässä TP-valinnoissa, joskaan jatkoon eivät tällä kertaa päässeet. Riston sarjassa paneeliin meni aivan upea sinisilmäsyssi, ja Sunan kanssa valinnoissa elettiin poikkeuksellisia aikoja, vastassa kun ei ollut ainuttakaan lyhytkarvaa, vaan ainoastaan Cleverkitty LoveBabyLove, sinikilpparinaamio balineesi joka olikin sitten BIS molempina päivinä. Onnea aivan hirmuisesti vielä tätäkin kautta, Jemmica on aivan uskomattoman kaunis kissa ja ansaitsi kyllä menestyksensä ♥
Jemsun menestystä emme ikäväksemme päässeet paikan päällä todistamaan, sillä jouduimme suuntaamaan heti arvostelun päätyttyä kotiin kissanhoitajalle sattuneen tapaturman vuoksi, joka sitten onneksi ei ollut mitään vakavampaa ja asiat saatiin kuntoon pikapuoliin.
Nicator Miss Moneypenny aka Tihru Riznar-Reseticin pöydällä.
Sunnuntaina saimme taas herätä aikaisin autoilun merkeissä, sillä punainen paholaisemme oli keksinyt aloittaa kauan odotetun juoksunsa juuri ennen näyttelyä. Suuntasimme siis uhkaavaa lumimyrskyä (joka ei sitten loppujen lopuksi ollut edes niin paha) uhmaten taas vaihteeksi kohti Etelä-Suomea ja Tuusulaa, jossa treffiseura jo odotteli tyttöä tulevaksi. Mystisellä herrasmiehellämme on tietysti nimi, jonka uskallamme viimein paljastaa...
Kyseessä on siis ruskeatiikeri valkea ruotsintuonti IDP*Black Forest Jonatan, mahtavalla määrällä turkkia varustettu komea kujertelija joka onkin jo yön aikana onnistunut voittamaan Fuchin sydämen. Jos treffit tuottavat tulosta, on huhtikuun lopussa odotettavissa luultavasti erittäin pörröisiä kilppari/sinikilpparityttöjä valkoisella ja kuviolla/ilman sekä punaisia/cremejä poikia valkoisella ja kuviolla/ilman :) Toivotaan kovasti että treffit tuottavat tulosta ja että pentuja tulisi sellaiset kolme-neljä kappaletta, meille kun on näillä näkymin tulossa vielä yksi pentue tälle vuodelle...
Joko tämä nallekarhu ei tosiaankaan tykkää kamerasta, tai sitten kuvaaja ei ole vielä oppinut, ettei sokkona yleensä onnistu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti