Taas vaihteeksi videopäivitys molemmista pentueista, kun en niitä laiskana jaksanut kuvata... Hieman ovat taas rakeisia, ja itisvideo todella tumma, mutta eiköhän niistä jotain selvää saa. Ainakin äänet kuuluvat :)
Norskit kävivät viikko sitten ensimmäisissä rokotuksissa ja saivat siinä sivussa mikrosirut. Terveen paperit saivat molemmat, navoissa ei ollut tyriä ja kivekset laskeutuneet - kaikki on siis hyvin sillä saralla. Todella reippaasti olivat myös rokotusvaiheessa, Humpty tosin pisti vähän vastaan kun tunsi neulan piston ja Hattivatilta rokote tuli jotenkin oudosti ihosta läpi (O.o ?), ja poikaparkaa piti pístää uudestaan. Mikrusiru olikin sitten vähän ilkeämpi juttu; Humpty pisti taas kovasti vastaan ja päästi surkean äännähdyksen, kun siru laitettiin nahan alle. Hattivatti oli taas tapansa mukaan vähän hidas: sirun laittamisesta oli kulunut ainakin sen kymmenen sekuntia, ennen kuin poika tajusi että tässähän pitäisi vähän ääntäkin päästää ;) Molemmat pojat toipuivat kuitenkin kokemuksesta nopeasti ja asettuivat rauhassa nukkumaan boksiinsa kun me setvimme papereita. Matkojen aikana oltiin myös tosi kiltisti, joskin ääntä lähti molemmista varsin kiitettävästi... Humpty tuli ikävästi kipeäksi rokotteesta, oli alakuloinen ja väsynyt, mutta parani onneksi yön aikana niin että oli aamulla oma pirteä itsensä.
Muuta erityisen jännää ei tällä viikolla ole norskirintamalla ihmissilmään sattunut, mitä nyt pojatkin ovat alkaneet hoitaa Sunan pentuja niiden muutettua sänkyni alle. Suna ei näe tässä mitään ongelmaa, päinvastoin; neiti taitaa vain olla iloinen, kun joku muukin pissittää ja pesee sen pentuja. Imettäjäksi pojista ei kylläkään ole, sen joutui toteamaan yksi itis kun huomasi, ettei norskipoikien nisistä tulekaan maitoa...
Ja ei meillä kissat normaalisti hellalla tai paistinpannulla hypi, ja pentujen pääsy muutoin kissavapaaseen keittiöön onkin niille harvinaislaatuista herkkua ;)
Pienemmät pennut ovat valpastuneet ja vilkastuneet aivan älyttömästi viikon aikana. Lauantaina Suna keksi muuttaa pennut sänkyni alle, jonne me sitten häthätää kyhäsimme sille tilapäisen pesän, joka on näköjään tullut jäädäkseen. Alkuviikosta näkikin usein yhden tai useamman silmäparin kurkistelevan peitosta tehdyn kynnyksen takaa ulkomaailmaan. Pesän ulkopuolelle ei kukaan kuitenkaan uskaltanut, ja huuto olikin suuri, kun pennut sitten nostettiin vähäksi aikaa pesän ulkopuolelle ihmettelemään videon kuvausta varten (videossa yksi suklaa kyllä huutaa pesässäkin, mitä se tekee jostain syystä nytkin, ilman selkeää syytä...). Kokemus ei kuitenkaan onneksi traumatisoinut pikkuisia vaan teki ne entistä uteliaammiksi ja eilen illalla ensimmäinen jo uskalsi tulla itse pesästä pois. Rohkea rokansyöjä oli Frog Prince, joka viihtyikin pesän ulkopuolella niin hyvin että se täytyi lopulta laittaa sinne takaisin. Samana iltana myös Bluebeard uskalsi ulos ja tänään, aivan vähän aikaa sitten, joukkoon liittyivät Clever Hans ja Master Thief, ja lienee vain ajan kysymys, milloin toiset kaksi solidiakin ylittävät pesän laidan :)
Videota kuvatessani en tietystikään muistanut merkitä suklaita millään tavoin, joten en oikein osaa sanoa, kuka on kuka. Kohdassa 3:15 on kuitenkin varmuudella Piper, ja eiköhän saman pojan voi bongata vinkumasta myös kohdassa 4:33, mikäli yhtään tunnen pentujamme... Kuviolliset varmaan tunnistattekin ilman ongelmia :)
1 kommentti:
Voi äyk, kuinka suloisia. Lisää kuvia!! Oletteko huomanneet (itis)pojissa ero kropan ja hännän pituuden, korvien koon ja asennon suhteen? Kuka on ahnein, kuka pesän kingi? Olisipa ihana päästä näitä hypistelemään, mutta kun matka on pitkä ja kaikki viikonloput enemmän tai vähemmän kiinni, taitaa jäädä haaveeksi vain. Näyttelypöpöjä ei vauvoille tuoda ja ovat niin kovin pieniäkin vielä. Suukot pörrötukille.
Lähetä kommentti