Ei voi olla kuin hirmuisen ylpeä siitä, miten hyvin nelikko käyttäytyi lääkärissä. Kukaan ei saanut paniikkikohtausta pöydällä eikä itkenyt surkeasti sirutettaessa, ei edes Cora, jolta vähän vuosi vertakin neulan osuessa verisuoneen. Hörökorvat olivat oikeastaan aika innoissaan uudesta ympäristöstään, nuuhkivat uteliaina välineitä ja eivät millään olisi pysyneet kopassa kissanvaihdon yhteydessä. Papereiden kirjoittamiseen ja matkoihin menneestä ajastakin selvittiin, nukkuen tyytyväisenä muiden kanssa.
Kaikilla on kaikki ok napojen ja kivesten kanssa, eikä rokotuksista tullut pennuille reaktioita. Tietenkään emme muistaneet pyytää lääkäriä testaamaan Coralta ja Nipsulta PRA:ta, mutta eipä mitään, osaamme mekin pikkuisten poskia harjata...
 |
| Pojat, kaikki kolme... |
 |
| .. ja myös Cora. |
Sunan kasvattaja kävi pentuja katsomassa tiistaina. Viikarit eivät liiemmin vieraskoreilleet, vaan vipelsivät kuten normaalisti. Myös lapsiin suhtautuivat varauksettomasti, antoivat silitellä ja vähän sylissäkin pitää, eivätkä paenneet häntä putkella sängyn alle ensimmäisestä äännähdyksestä. Oli taas kiva vaihtaa kuulumisia ja kuulla Sunan sukulaisten edesottamuksista :)
Ai niin, yksi ylimääräinen puuhkahännänalku meillä vielä omaa kotiaan etsii. Sininen jesseteippimies ihmettelee, eikö keneltä todellakaan puutu sitä ihanaa, kehräävää lämmitystyynyä kylmenevään syksyyn.
Nipsu-napsutin, eli Sancy
 |
| Paljon on myös äitinsä näköinen, eikö? |
Cora
 |
| Ja tämän me olemme jättämässä kotiin, hiiviskelemään hiljaisessa talossa ihmisten nukkuessa... |
Orlov
 |
| Pieni mies vaanii. |
