Tonnia tavoitellen

Norskein kuvia alkuviikosta, näin vaihteen vuoksi. Vaahtokarkithan ovat jo seitsemän viikon ikäisiä, mikä tarkoittaa yhä enemmän muistettavaa kasvattajille; täytyy varata pentutarkistus ja rokotusaika (hoidettu), madottaa kolmikko (vielä ajatuksen asteella) sekä alkaa jännittää rekisterikirjojen saapumista (paperit saapuneet perille Kissaliittoon). Kalenterissa alkaakin olla enemmän kissoihin kuin ihmisiin liittyviä merkintöjä...

Rekisteröinneistä vielä sen verran, että rekisteröimme lapset seuraavin värein: Mirella kilpikonna/valkea, Miska cremetiikeri ja Tupsu sinikilpikonnatiikeri bicolor. Jostain kumman syystä (laiskuus iski :) ) tiedot eivät ole itsekseen kotisivuille päivittyneet...

Mirellan treenaa jo sankarille sopivia maneereja

Kuten olettaa saattaa, pennut ovat riehuneet ja keksineet paljon riesaa meille taas viikon edestä. Sängyn päädyissä irvistelevät tutut peittorullat estämässä pikkuisten ryömimistä sen sisään, aikuiset joutuvat ruokailemaan pöytätasoilla turvassa ahmateilta ja portaissa on varottava askeleitaan. Tarhaan emme ole pentuja vielä päästäneet, mutta se lienee piakkoin edessä säiden hieman lämmetessä, kuin myös tutustuminen aikuisten hiekkaan. Paljon on siis vielä oppimista ja tutkimista edessäpäin näillä palleroilla :)

Miska, nyt virallisesti tonnikeiju, 1013 grammaa

Äidin silmät taitaa creme saada...

Tupsu, neito 935 grammainen

Verenhimoinen leluhiirenmetsästäjä -ilme Tupsun tyyliin

Mirella on porukan prinsessa ja linssilude painaen 916 grammaa

Karhut vois syödä niitä siilejä

Tällä viikolla viimein moneen otteeseen luvattua videomateriaalia sekä C että D -pentueista. Erittäin aktiivista sakkia, kaikki seitsemän, kuten videoilta varmaan tulee esille...



Sarjakuvasankarit ovat kasvaneet varmaan tahtiin, tytöt ovat molemmat päälle 760 grammaa ja Miska jo yli 800. Norskit ovat kylläkin siitä jänniä otuksia, että vaikuttavat kokoonsa nähden kumman kevyiltä hahtuvapalloilta pörröisine turkkeineen ja pehmeine varpaineen - ainakin verrattuina itämaisiin, jotka ovatkin sitten täyttä lihasta. Kolmikko on oppinut syömään kaikkea, mitä lautaselle laitetaan (ja vähän muutakin...), myös hiekkalaatikkohommat osataan. Reviirinä näillä on jo koko asunto Tupsun ylitettyä viikonloppuna viimeisimmän aitauksen. Rekisterikirjatkin on jo laitettu tilaukseen, kuten myös lääkäriaika parin viikon päähän rokotuksia ja pentutarkastuksia varten. Hui, nämähän ovat jo kohta kahdeksanviikkoisia!



Timangit ovat myös lähteneet oikein kunnolla liikkeelle, ensimmäisiä juoksuaskeleita otetaan ja painin alkeita harjoitellaan, tulipa pieni Cora ensimmäisenä pennuista oma-aloitteisesti syliin. Suna se jaksaa edelleen kantaa pentujaan, nyt suosituin määränpää on meidän harmiksemme sänky, jonka reunalla pienet pikisilmät uhkaavan rohkeasti kurkistelevat alas lattialle... Onneksi saavat tutustua ympäristöönsä välillä myös lattiatasolla.

Varaustilanne antennihännillä on sama kuin viime viikollakin, eli ainakin yksi pojista etsii vielä omaa kotia ja Cora on myös mahdollisesti saatavilla omaksi sijoitussopimuksella, jos neitiin ei mitään ilmaannu ja jos siitä pystymme luopumaan. Painot tällä viikolla: Cora 400 grammaa, Sancy 482, Orlov 430 ja B-H 421. Hyvin on siis ruoka maistunut, pian pääsevät nämäkin maistelemaan kiinteitä :)

Hope-tytön tulos saapui eilen Evirasta, kuolinsyy oli kehittymätön sydän ja keuhkotulehdus. Taisi olla apumme ulottumattomissa tämä pieni...