Treffit ja vähän muutakin

Yuki antoi odottaa juoksuaan hieman kauemmin kuin olimme odottaneet, mutta kun se viime viikolla alkoi kurista, pakkasimme kissan tavaroineen mukaan ja lähdimme ajamaan kohti Viialassa olevaa Wishmaster -kissalaa, jossa Tarzan jo innokkaasti odotti tytön saapumista. Poika ei meinannutkaan millään pysyä paikoillaan, kun päästimme kissat samaan tilaan: se kujersi ja yritti kovasti lähestyä tyttöämme. Yuki ei ollut tapaamisesta yhtä innoissaan, vaan vastasi Tarzanin lähentelyihin murinalla ja meni piiloon saunan lauteiden alle. Treffit alkoivat siis erittäin "lupaavasti", joskin Kellareiden mukaan tilanne oli aivan normaali. Ennen lähtöämme pääsimme vielä katsomaan varsin vilkkaita kahdeksanviikkoisia mainepentuja.

Perjantain vietimme Tampereella pyörien, joskaan emme löytäneet juuri mitään ostettavaa, kun päällimmäisenä mielessä oli ainakin allekirjoittaneella se, mitä Kellareiden saunassa tapahtui tai oli tapahtumatta, Yuki kun ei ollut aamullakaan päästänyt Tarzania lähelleen. Tilanne oli onneksi muuttunut päivän mittaan, ja viiden aikoihin iltapäivällä Kellarit olivat nähneet yhden astumisen.

Seuraavana päivänä me sitten kävimme hakemassa Yukin kollin luota. Tytöllä oli juoksu vielä täysillä päällä, ja se ryömi (jälleen kerran) lauteiden alle, josta se piti erikseen houkutella pois. Tarzan taisi olla ihan hyvillään siitä, että haimme Yukin pois, tyttö kun ei enää oikein kiinnostanut sitä. Pääsimme näinollen ihailemaan herraa, kun se malttoi pysyä paikoillaan. Ja todella komea se onkin :)

Yuki ja Tarzan olivat siis olleet yhdessä kaksi vuorokautta. Todistettuja astumisia oli ollut suunnilleen kolme, joista ensimmäinen oli nähty perjantaina. Toivotaan nyt kovasti, että Yuki tuli kantavaksi ensi yrittämällä... 

Matkalla olimme hieman jännänneet sitä, millaisen vastaanoton kollintuoksuinen Yuki saa, ja tietystihän siinä kävi juuri niin kuin olimme arvanneetkin... Fuchi nimittäin oli aivan sitä mieltä, että taloon oli tullut aivan uusi kissa, jota täytyy pitää koko ajan silmällä jolle täytyy sähistä. Se tunsi olonsa niin uhatuksi, ettei suostunut syömään samassa huoneessa Yukin kanssa ja sähisi myös Sunalle ja meille. 

Tilanne on onneksi tänään vähän parempi kuin eilen, mutta harkitsemme yhä Yukin pesulle viemistä kun tuo Fuchi ei vain näytä lopettavan stressaamistaan. Mutta katsotaan nyt, kuinka tilanne kehittyy, sillä Yukin peseminen taas tuntuu sekin ilkeältä ajatukselta, kun tyttö ei siitä yhtään tykkäisi...

Sitten aivan toiseen asiaan. Animal DNA Laboratoryltä tuli eilen sähköpostiviesti, jossa kerrottiin, että Sunan posken limakalvon solut olivat tulleet perille ja maksupyyntö PRA-testistä. Maksoimme testin eilen, ja nyt odotamme täällä sukat solmussa tuloksia. Toivottavasti Suna olisi korkeintaan kantaja. 

Uutta vuotta odotellessa

Joulu tuli ja meni, eikä mitään katastrofaalista sattunut tänäkään vuonna. Hieman kyllä aatonaattona pelotti kuusta koristellessa, että miten äkkiä se on nurin, mutta yllättäen edes Suna ei keksinyt kiivetä siihen, johtuen ehkä siitä että kuusessa on oksia niin tiheässä, ettei runko edes näy. Pari (muovista) palloa kyllä pudotettiin, ja vähän neulasia karisteltiin, mutta muuten on kuusi saanut olla rauhassa.  Myös piparit ym. jouluherkut saimme paistettua ilman kissojen apua, jos ei lasketa sitä, kun Suna hyppäsi kohoamassa olevan pullataikinan päälle. Taikinan ja kissan välissä oli onneksi liina ja turhilta sotkuilta vältyttiin.

Joulusiivous olikin sitten kokonaan toinen juttu. Meillä käytetään altaiden puhdistuksessa Domestosta, jonka haju on jostain syystä kovasti kissojen mieleen... Keittiön tiskiallasta ei hirveästi käytetty siivouspäivänä, koska siinä oli aina joku tytöistä purisemassa ja pyörimässä. Yuki innostui puskemaan myös wc-istuinta, kun se oli kyseisellä aineella käsitelty. Aiheuttavatko muutkin puhdistusaineet kissoissa samanlaisia reaktioita, vai esiintyykö tälläistä käytöstä vain tämän aineen kanssa?

Joulusiivouksen ohella päätimme myös pestä kissat joulukuntoon. Pesimme kaikki kissat, myös Sunan, jonka kohdalla pesusta ei ollut suurtakaan hyötyä. Sille tämä pesu sai olla ensimmäinen ja viimeinen, ei ole mitään mieltä kiusata kissaa turhaan. Tytön turkki muuttui pesun jälkeen myös todella omituiseksi: se ikäänkuin sitoi enemmän ilmaa itseensä ja oli hieman koholla, niin että Suna näytti vähän aikaa yhtä massiiviselta kuin norskit. Valitettavasti se ei näy näissä kuvissa, jotka otettiin melko pian pesun jälkeen. (Pesusta johtuu myös se, että norskien turkit näyttävät vuorostaan lässähtäneiltä.)

Yukilla on myös alkanut karvanlähtöaika, kuten kuvista näkyy. Tytön kaulurista ei kohta ole enää mitään jäljellä, ja häntäkin alkaa menettää puuhkamaisuuttaan. Onneksi sille ei ole tiedossa näyttelyitä vähään aikaan :) Meidän oli tarkoitus ilmoittaa Fuchi ja Suna Lahden näyttelyyn, mutta kun eilen aioimme tehdä niin, huomasimme että se olikin täyttynyt jo 16. päivä. Hieman toki harmittaa, sillä se olisi ollut niin lähellä ja juuri sopivaan ajankohtaan... URK:n näyttely on harkinnassa, mutta saattaa olla että sekin jää väliin.



Kuvakulma vääristää tytön mittasuhteita...



Sunan kasvattaja kävi meillä joulukuun alussa katsomassa meidän "pientä" riiviötämme. Ruoka on tytölle maistunut kuulemma liiankin hyvin, mikä näkyy niin masussa kuin painossa (3.4 kg). Nyt tytön syömisiä kontrolloidaan tarkemmin, eikä sen anneta mennä syömään toisten tähteitä. Toivottavasti tilanne korjaantuisi pikkuhiljaa, eikä maha ainakaan tuosta kasvaisi...

Katsoimme koulussa elokuvan Viiru ja Pesonen joulupuuhissa, ja huomasin, että se muistuttaa hyvin paljon Sunaa. Molemmat kissat ovat huomionkipeitä ja vähän höpsöjä, ja työntävät nenänsä joka paikkaan. Vielä en ole kuullut Sunan puhuvan, mutta sekin lienee vain ajan kysymys...

Pakkasta on ollut niin paljon, ettemme ole vieneet kissoja ulkoilemaan pitkään aikaan. Yuki ja Fuchi ovat tosin urheasti rampanneet tarhaan ja takaisin lähes päivittäin, joskin aattona oli niin kylmä, ettei edes Yuki mennyt ulos. Onneksi pakkanen on (ainakin hetkeksi) lauhtunut, ja tytöt tarkenevat kiipeillä tarhassa paremmin...

Nyt sitten odotellaankin uutta vuotta ja uusia kujeita. Kissaharrastuksemme on viettänyt hiljaiseloa viimeiset pari kuukautta, toivottavasti asia korjaantuu keväällä näyttelyiden ja mahdollisten pentujen merkeissä. Yuki, Fuchi ja Suna toivottavat kaikille räiskyvää uutta vuotta.