Kymmenen viikkoa ja kuusi päivää

Se lupailemani kuvapäivitys leideistä on edelleen suunnittelun asteella, kun on taas vaihteeksi ollut niin pilvistä ja kaiken lisäksi sateista, etteivät tytöt olisi varmaan olleet kovin mielissään, jos olisivat joutuneet tarpomaan märässä ruohossa. Katsotaan uudestaan kun sää vähän paranee :)

Pennut ovat jatkaneet kasvuaan ja uusien tihutöiden keksimistä entiseen malliin. Kodin korkeimpia huippuja on valloitettu kilpaa, nyt riiviöt pääsevät muun muassa vessan pöydälle pöntön kautta (ihme, miten myöhään tämän älysivät) sekä tietokoneen näytön taakse, joka on oikein mieluisa, lämmin nukkumapaikka. Tarhaan emme ole pieniä vielä uskaltaneet laskea, sillä se on sellainen korkea malli, jossa verkko ulottuu niin ylös, ettemme saisi pentuja alas sikäli mikäli ne keksisivät sitä pitkin kiivetä. Ja koska kyseessä ovat itämaiset, voidaan olettaa että kaikki kuusi olisivat siellä katonrajassa yhdessä hännänheilahduksessa...

Valjastelustakin voi vain haaveilla, kun ne pienimmät valjaat ovat kadonneet jonnekin ja seuraava koko on auttamatta liian iso. Elämä ei nyt oikein hymyile itiksille, ei ole helppoa olla pieni ja sievä :)










Parikuvalinjalla jatketaan, kun se käy paljon kätevämmin. Yllä olevissa kuvissa seikkailevat Kerttu ja Cindy, joka on vielä täysin vapaa ja omaa kotia vailla. Molemmat tytöt ovat kasvaneet tasaisesti ja rikkoneet tonnin rajapyykin; Cindy painaa tällä hetkellä 1150 grammaa ja Kerttu tasan kilon. Painot ovat noin-lukuja, sillä punnituksessa jouduttiin käyttämään tälläistä elektronisten laitteiden pettäessä kriittisellä hetkellä...










Tällä kertaa Riston kanssa poseeraa Hulda, joka myös on vielä vapaana. Kyselyitä on tullut, mutta mitään ei ole lyöty lukkoon, eli ei kuin soittelemaan ja viestiä kirjoittamaan :) Hyvinsyöneitä pallomahoja ovat nämäkin lapset, erityisesti Riston maha on kuin Aladdinin Sulttaanilla... Jättipötkötabbymme painaa kilon ja kaksisataa, sisko viisikymmentä grammaa vähemmän.










Ineksen ja Spinnerin mielestä kamera oli kiinnostavinta ikinä; lähes koko ajan oli toinen tai molemmat hörimässä kameraa pienillä tassuillaan tai nuuhkimassa sitä nenä kiinni linssissä... Jäivätpä mokomat vielä kuvauspaikalle häiriköimään, kun olisi muista pitänyt kuvia saada ;) Hassua, miten ovat samanpainoisia kuin sisarensa ja veljensä: Spinner painaa Riston tavoin kilon ja kaksisataa ja Ines on tasoissa Huldan kanssa painaen kilon ja viisikymmentä...  Suklaalapset ovat muutenkin niin samankokoisia ja -näköisiä, ettei niitä pysty erottamaan ainakaan takaapäin tai kauempaa. Persoonina kyllä ovat aivan omanlaisiaan, onneksi :)

Kaksin aina kaunihimpi

Kyllä huomaa, miten helle vaikuttaa kissojen käytökseen; kymmenviikkoisten pitkäkarvojen jaksaminen on ihan toista luokkaa nyt, kun sää on viilentynyt. Jaksamisella tarkoitan tietysti riehumista ja vauhtia, sitä näet riittää... Välillä pitää toki ottaa pienet torkut joko kaverin, äidin tai toisen varaemon vieressä, mitä enemmän nelijalkaisia yhdessä kasassa, sen mukavampi :) Varaemona toimii nykyään Yukin lisäksi myös Fuchi, jonka äidinvaistojen äkillinen herääminen yllätti meidät tällä viikolla aivan täysin, tyttö kun ei oikein ole pennuista aiemmin liiemmin piitannut. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, toivon mukaan saamme nähdä punaisen sähipallomme hoivaamassa pentuja myös jatkossa, niin vieraita kuin mahdollisesti myös omia ;)

Fuchista muistuikin mieleen, että emokissat ovat olleet melkolailla pimennossa koko kesän ajan, juuri yhtään kuvaa ei niistä ole tullut otettua. Täytyykin jokin aurinkoinen päivä ottaa kamera mukaan ulos ja katsoa, saisiko leideistä muitakin kuin laidunnuskuvia... Eivät ehkä ole aivan hehkeimmillään, ainakaan Yuki, jonka täplät ovat kadonneet taivaan tuuliin, tai Suna, jolla on suorastaan koominen heltta mahan alla, joka kaiken lisäksi hölskyy puolelta toiselle tytön juostessa. Vinkkejä repun eliminoimiseksi otetaan vastaan mielellään ;)











Takaisin pääasiaan, eli lapsosiin. Tuttu kaksikko, Hulda ja Cindy, etsivät lemmikki/näyttelykotia yhdessä tai erikseen. Vauhdin lisäksi molemmilta löytyy mahtava itispersoona ja rapsutuksille ja paijauksille perso puoli sekä aivan oma, uniikki ilme. Puheliaammasta kissasta pitävä valitsee Cindyn, Hulda taas on siskoaan vähän hiljaisempi ja rauhallisempi tapaus.










Seuraavaksi pentueen Pekka ja Pätkä, Ohukainen ja Paksukainen, eli Prinssi ja Kerttu. Ovat molemmat vähän rauhallisempia tapauksia, että niitä oli ilo kuvata yhdessä :) Kertussa on muuten jotain samaa, kuin Sunassa pienenä, onko se kapea niska, terävät korvat vai silmien muoto, miltä vaikuttaa? Vertailun vuoksi kuvia pikku-Sunasta: klik, klik, klik.

Viime viikolla tästä ei ollut puhetta, eli Prinssi on kuin onkin jäämässä meille kasvatukseen sijoituskissana :) Poika muuttaa Rimppakintun kissalaan, ja nimeksi tulee Risto. Morsioitakin on jo mietitty, mutta niistä lisää sitten aikanaan...










Hännänhuippuna ovat tänään Spinner ja ihana Ines, joista on kasvanut oikein ihania neitejä. Jos kerttu oli tullut äitiinsä, niin Ineksen ilme taitaa olla Skyeltä peritty, ainakin kuono vaikuttaa kovasti siltä. Spinner taas on ihan oman näköisensä, mistähän lienee ulkonäkönsä perinyt...

Kun nyt menimme Riston sijoituksen möläyttämään, niin paljastetaan nyt, että myös toinen tabbylapsi on jäämässä kasvatukseen kissalaamme. Spinnerin älynväläyksistä saatte siis kuulla myös myöhemmin, kun kerran jää meitä persoonallaan ihastuttamaan. Toivottavasti tyttö olisi emona äitiään rennompi...