Synttärit vol 2 ja eräät treffit

Vaikka välillä yrittää yrmyä naamaa näyttää, on Yuki oikeasti ihan pehmo ♥ Hopeatabbylle kilahtaa tänään mittariin kolme vuotta, eli neiti on siis periaattisesti nyt täysikasvuinen norskilady. Kroppa on kyllä vuoden mittaan vahvistunut ja nuoren kissan ruipeluus hävinnyt, luonne vaan on tuntunut menevän aivan päinvastaiseen suuntaan. Pentujen myötä tytöstä löytyi se teini-iän myötä kadonnut pehmeä, kehräävä lemmikkipuoli ja myös pentuaikojen leikkisyys - nyt leikkikaluksi kelpaavat mittanauhan lisäksi erilaiset hiiret ja huiskat. Aivan ihana, kaunis ja persoonallinen lady tämä Yuki, kiitos kovasti J-R ja Kaitsu :)

Ja onnea myös siskoille ja veljille.




Loppuviikosta kissalamme normaalin päivärytmin sekoitti tehokkaasti erään superkauniin ja ihanaluontoisen kolliherran vierailu. Sunalla tosiaan oli kehitteillä jotain, ja kun juoksu keskiviikkona alkoi, emme jääneet turhaan odottelemaan (ja nukkumisvaikeuksia kärsimään), vaan haimme torstaina tytölle seuraa punanaamioherra Ransun muodossa (Willicon Arancio). Pienistä alkuvaikeuksista huolimatta pariskunta oli varsin yritteliäs, ja toivon mukaan yhdistelmästä syntyy 3-4 (ei enempää, kiitos, Suna-rakas...) ruskeaa/sinistä/suklaata/lilaa/mustaa poikaa ja sini-/suklaa-/lila-/peruskilppari tyttöä, rotuna todennäköisimmin itämainen pitkäkarva.



Suna olisi kovasti halunnut olla pomottamassa nuorempaansa, mistä Ransu ei oikein innostunut...

Salaperäinen valjastelija eli Daisy ulkoilee

"Mikäs itsestänselvyys se on, että minä jään AINA sisälle?"

Daisyn valjaisiin totuttelu jäi syksyllä siihen yhteen ainoaan kertaan, sillä pelkäsimme kylmän syksyn ja aikaisen talven säikäyttävän tytön ja päätimme siirtää ulkoiluopinnot suosiolla seuraavaan kevääseen. Kuinka ollakaan, lunta ei saatu alkutalvesta ollenkaan ja ilmatkin olivat välillä mitä lämpimimpiä ja aurinkoisimpia, mutta sitähän me emme voineet arvata, niinpä Lazy sai edelleen pysyä sisällä. Hirmuisten pakkasten hellittyä ja keväisen auringon alkaessa paistaa täydeltä terältä mieleen hiipi kuitenkin pieni epäilys ja toiveen poikanen: ehkä aurinkoinen sää ja lintujen laulu olisivat pienestä tabbytytöstä niin uutta ja ihmeellistä, ettei kylmä maa tassujen alla tuntuisi missään? Ja olisiko keväällä loppujen lopuksi edes kovin paljon lämpimämpää, vaikka lunta ei olisikaan maassa?

Eikun tyttö valjaisiin (joita yritettiin sisällä sinnikkäästi syödä) ja kokeilemaan kera konkarinorskien.



Alussa pelotti aivan kamalasti...


"Ehkä tämä onkin ihan siedettävää..."

"Pelottaa kuitenkin, WÄÄÄÄÄÄÄÄ..."


"Hetkinen, täällähän on ihan kivaa, hanki kantaa ja aurinko paistaa..."



Yukin äidinvaistot heräsivät kun Daisylle tuli hätä, hopeatäplä oli hirmuisen huolestunut ja seurasi kujerrellen tabbytyttöä vahtien tarkasti ettei mitään vain satu.

Onko tämä kissa vai kenties pöllö?



Fuchia ei taas mikään pidätellyt ja kuvamateriaalia leidistä on sattuneesta syystä taas heikomman puoleisesti. Tämä neiti on muuten kehittänyt treffien jälkeen itselleen itämaisen ruokahalun, mikä on varsin poikkeuksellista kun ottaa huomioon, että Fuchi syö tavallisesti vähän ja nirsoillen, jättäen joskus jopa koko aterian väliin... Vielä ei kyllä uskalla vauvauutisia julistaa, odotetaan jännityksellä josko tiineyden merkit alkaisivat näkyä kunnolla parin viikon sisällä :D


Suna haettiin tasapuolisuuden nimissä myös ulkoilemaan, mutta eipä tikki tainnut olla asiasta kovin innoissaan, järsi vähän heinää ja oli sen jälkeen jo menossa sisälle. Kaikista ei ole ulkoilijoiksi :)

Suna on Fuchin ohella käyttäytynyt viimepäivinä varsin mystisesti. Eilen veimme sen saamaan inspiraatiota viimekertaiseen treffipaikkaan (aka saunan pukuhuoneeseen) ja kas kummaa, tyttö käyttäytyi siellä kovin kiimaavan naaraan tavoin, kehräsi ja kieriskeli ja etsi selvästi sulhoa, jota ei pukuhuoneesta sitten kuitenkaan löytynyt. Kiiman merkit katosivat kuitenkin kun tyttö vietiin pois tilasta, ja Suna oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kummallista... Toivottavasti suklaisella olisi kuitenkin jotain kehitteillä, sulho kun on kuulemma sitä merkkaavaa sorttia ;)

Suna, Suna, Suna...

... täyttää tänään kaksi vuotta. Onnea ihanalle suklaatikille ja sen veljelle, ja kiitos tänäkin vuonna Satulle tästä ihanan hömelöstä ja todella kauniista itisladystä, elämä olisi paljon tapahtumaköyhempää ilman tätä vipeltäjää :)





Itiksen paras kaveri on tietysti erityisesti talvisaikaan norski, jolla riittää turkkia lämmittämään kahta kissaa ♥




Lisäksi pikaisessa esittelyssä kaksi aiemmin blogissa vilahtanutta kiipeilypuutamme, ylempi on siis se joka oli eräässä postauksessa palasina. Meillä on siis tällä hetkellä kaksi kiipeilypuuta, pienempi lököttelytasomalli olohuoneessa sekä tuo alimmassa kuvassa näkyvä lattiasta kattoon yltävä näköalapuu, josta Sunan mielestä on erityisen kätevä hyppiä kaapin päälle ja verhotangolle taituroimaan...

Viikonloppu tien päällä

Kes-Kis, Jyväskylä ja Killerin ravirata leutona helmikuisena lauantaina nelosten kanssa. Nostalgia valtasi mielen, kun kurvasimme näyttelypaikan pihaan, mieleen muistui se ihka ensimmäinen kissanäyttely samaisella raviradalla kesällä 2009. Silloin tosin oli kesä, ja mukana oli nelosten sijasta kaksi norskia, tuomarinpöydät alakerrassa ja olot paljon nykyistä ahtaammat. Nyt olimme siis onneksi yläkerrassa nelosten tiloissa, jossa oli hiljaista, valoisaa ja viihtyisää - eipä tullut ikävä edellistä kertaa. Lisäplussana vielä raviradan katsomo, josta käsin arvostelun kulkua oli hyvä seurata, Killeri kyllä pääsi yllättämään tämän kyynisyyteen taipuvan kissaihmisen positiivisesti tilankäytöllään. Tiedä tosin milllaista siellä alakerrassa oli...

Tällä kertaa iskujoukkomme koostui pelkistä itämaisista, mukana olivat siis Suna ja Lazy sekä sijoitustabby-Risto, joka saapuikin juuri sopivasti lääkärintarkastukseen ja onnistuimme välttämään vahvareiden kanssa säätämisen. Puhtain paperein kaikki sisälle ja häkkejä varustamaan, mukavasti paikalla oli tyhjillään kolme vierekkäistä häkkiä, joihin asetuimme kissojen kanssa vain huomataksemme juuri verhot paikalleen laitettuamme, että paikat olikin varattu kotikissoille... Jokainen näyttelyverhot omistava varmaankin tietää, miten mukavalta tälläinen tuntuu. Onneksi emme kuitenkaan joutuneet purkamaan häkkejä kokonaan, vaan saimme ne kannetuksi verhoineen kaikkineen uusille paikoilleen, jotka olivatkin sitten hassusti kulmittain niin että yhdellä pöydällä oli yksi häkki ja aivan sen vieressä kulmittain kaksi muuta toisella pöydällä. Ja me taas ajattelimme asiat loppuun asti ja laitoimme Riston toiseen kulmaan ja Lazyn toiseen; sisarukset tietysti olivat innokkaina hörimässä toisiaan häkin aukoista ennen kuin keksimme laittaa väliin pahvin jonkinlaiseksi tilanjakajaksi... Onneksi enemmiltä säätämisiltä vältyttiin ja pääsimme tämän välikohtauksen jälkeen tutustumaan näyttelypaikkaan tarkemmin ennen arvostelun alkua.



Daisyn hotellitunnelmia.




Suklaatabby keikisteli ainoana pitkäkarvana Vesna Riznar-Reseticin pöydällä, pikkuista vähän jännitti mutta käytös oli kuitenkin hyvää koko arvostelun ajan. Tuomari tykkäsi Lazyn vihreistä, hyvän mallisista silmistä, korkeajalkaisesta kropasta, suorasta profiilista ja pitkästä turkista, jonka kuvio ja tekstuuri ovat hänen mukaansa hyvät. Leukaa saisi sen sijaan olla lisää, samoin kuin pituutta kroppaan ja häntään, sekä korvilla enemmän kokoa ja matalampi sijainti. Kokonaistuloksena EX1 ja kutsu TP-valintoihin, joista jatkoon lähti musta lyhytkarva.




Risto ja Suna puolestaan olivat Vera Vasilevan pöydällä peräjälkeen, ja olikin hauska kuulla, miten paljon samaa hän hörökorvista löysi. Sekä äidillä että pojalla on pitkä kroppa, joka Sunalla voisi tosin olla (köhköh) elegantimpi, vihreät joskin hieman liian avoimet silmät, kesäturkki ja hyvä kuvio, Sunalla tosin haamutäplin. Ristolle tuomari toivoisi sen sijaan kuperampaa profiilia, vahvempaa leukaa ja isompia korvia, kun taas Sunan korvat ovat tuomarin mielestä hyvän kokoiset ja hyvin sijoittuneet ja profiili hyvä. Viimeinen kommentti nostatti hieman kulmia, tiketin profiili kun ei ole ainakaan omaan silmään sieltä suorimmasta päästä ja pituuttakin voisi olla enemmän. No, eipä hyvästä arvostelusta kannata valittaa ;)

Myös nämä hörökorvat kävivät pyörähtämässä TP-valinnoissa, joskaan jatkoon eivät tällä kertaa päässeet. Riston sarjassa paneeliin meni aivan upea sinisilmäsyssi, ja Sunan kanssa valinnoissa elettiin poikkeuksellisia aikoja, vastassa kun ei ollut ainuttakaan lyhytkarvaa, vaan ainoastaan Cleverkitty LoveBabyLove, sinikilpparinaamio balineesi joka olikin sitten BIS molempina päivinä. Onnea aivan hirmuisesti vielä tätäkin kautta, Jemmica on aivan uskomattoman kaunis kissa ja ansaitsi kyllä menestyksensä ♥

Jemsun menestystä emme ikäväksemme päässeet paikan päällä todistamaan, sillä jouduimme suuntaamaan heti arvostelun päätyttyä kotiin kissanhoitajalle sattuneen tapaturman vuoksi, joka sitten onneksi ei ollut mitään vakavampaa ja asiat saatiin kuntoon pikapuoliin.


Nicator Miss Moneypenny aka Tihru Riznar-Reseticin pöydällä.



Sunnuntaina saimme taas herätä aikaisin autoilun merkeissä, sillä punainen paholaisemme oli keksinyt aloittaa kauan odotetun juoksunsa juuri ennen näyttelyä. Suuntasimme siis uhkaavaa lumimyrskyä (joka ei sitten loppujen lopuksi ollut edes niin paha) uhmaten taas vaihteeksi kohti Etelä-Suomea ja Tuusulaa, jossa treffiseura jo odotteli tyttöä tulevaksi. Mystisellä herrasmiehellämme on tietysti nimi, jonka uskallamme viimein paljastaa...



Kyseessä on siis ruskeatiikeri valkea ruotsintuonti IDP*Black Forest Jonatan, mahtavalla määrällä turkkia varustettu komea kujertelija joka onkin jo yön aikana onnistunut voittamaan Fuchin sydämen. Jos treffit tuottavat tulosta, on huhtikuun lopussa odotettavissa luultavasti erittäin pörröisiä kilppari/sinikilpparityttöjä valkoisella ja kuviolla/ilman sekä punaisia/cremejä poikia valkoisella ja kuviolla/ilman :) Toivotaan kovasti että treffit tuottavat tulosta ja että pentuja tulisi sellaiset kolme-neljä kappaletta, meille kun on näillä näkymin tulossa vielä yksi pentue tälle vuodelle...


Joko tämä nallekarhu ei tosiaankaan tykkää kamerasta, tai sitten kuvaaja ei ole vielä oppinut, ettei sokkona yleensä onnistu...