Ne, jotka ovat tätä blogia jo jonkin aikaa seuranneet tietänevät varmaan, mitä tälläinen kuvapläjäys tarkoittaa. Suloinen Cindy-neitimme löysi pitkän odotuksen jälkeen omat ihmisensä Helsingin suunnalta, jotka tulivat lauantaina tyttöä hakemaan. Aluksi sininen kyräili outoja, muilta eläimiltä haisevia ihmisiä epäluuloisesti eikä ihan heti innostunut huiskaleikistä (on varmaan oppinut muiden pentujen lähtöä seuraillessa, mitä tuollaisten ihmisten saapuminen tarkoittaa..). Aikansa asiaa harkittuaan tyttö taisi kuitenkin todeta nämä ihmiset ihan mukaviksi ja ryhtyi riehumaan hömelön siskonsa kanssa, joka ei yhtään tuntunut arkailevan uusia ihmisiä ja joka olisi varmaan jaksanut juosta huiskan perässä koko päivän ;)
Kun lähdön hetki sitten koitti, ei Cindyllä tuntunut olevan mitään sitä vastaan: tyttö jopa ryömi itse kuljetuskoppaan odottamaan lähtöä. Koppa toisaalta kiinnosti myös muita itiksiä, joita olikin sitten astetta vaikeampi saada houkuteltua pois mukavaksi todetusta pesästä...
Cindyn ensimmäinen ilta sujui kuuleman mukaan hyvin, tyttö oli oikein reipas vaikka vähän kyräilikin koiraportin takana oleskelevia tulevia koirakavereita. Meillä on täällä ollut tietysti hirveä ikävä pientä tyttöä, niin meillä ihmisillä kuin kissoillakin. Erityisesti Spinnerille leikkikaverin lähtö on ollut kova paikka, tyttö on itkeskellyt sinisen perään ja vaatinut tavallista enemmän huomiota meiltä. Mutta kohtahan me taas näemme: jos kaikki menee nappiin, Cindy on tavattavissa joulukuun Vantaan näyttelyssä, jossa näytillä ovat meidän kissoistamme Yuki ja Spinner sekä sijoitusherra-Risto, joka hakeekin samalla naimalupaa, morsioita kun on odottamassa jo pari kappaletta ;)
2 kommenttia:
Ihanaa!! <3
Meillä ollaan tästä uutisesta tietenkin aivan erityisen iloisia; muuttihan ihana tytteli meidän omaan lähipiiriin ja olen jo varannut kissakummitädin tittelin itselleni. ;)
Kyllä on onnellinen mieli, kun Cindy sai hyvän kodin :).
Lähetä kommentti