Matojunia päiväuniaikaan

Viime lauantai oli yhtä hulinaa ja huisketta kissarintamalla; uusiin koteihinsa muuttivat Kerttu ja Risto, reippaina tutustumaan uusiin ihmisiin ja paikkoihin. Yllättävän urheasti mamman helmoista lähdettiin, mitä nyt boksista vähän vinkaistiin kun ulos mentiin. Sunakin olisi ehdoin tahdoin tahtonut päästä mukaan, tai ainakin siltä vaikutti kun neiti yritti niin innokkaasti ängetä Kertun omistajan matkaan ;)

Ihanaa, kun lapset pääsivät turvallisesti uusiin koteihinsa - ikävähän noita hörökorvia tulee niin meille kuin Sunalle, mutta nyt oli aika päästää irti, kun ei kaikkia kissoja voi mitenkään kotona pitää. Ja Ristoahan me näemme tulevaisuudessa näyttelyissä jopa niinkin pian kuin lokakuussa, jos kaikki menee putkeen. Poika siis muutti sijoitukseen Rimppakintuille, kuten jo aiemmin mainitsinkin, infoa herrasta on tulossa kotisivuille kohtapuoliin.







Kotona meillä on siis vielä neljä itisnassukkaa, joista kaikki yhtä lukuunottamatta ovat jo löytäneet oman kotinsa, hyvä niin. Jäljellä on enää Cindy, hurmaava vihreäsilmäinen puuhkahäntä mahtavalla luonteella. Kyselyitä neidistä on kyllä tullut, mutta mitään ei ole vielä lyöty lukkoon eli kannattaa kysyä, jos neiti vaikuttaisi omaan syliin sopivalta :)

Muusta pentukatraasta emme ehtineet viikonloppuna kiireestä johtuen napsimaan yksittäispotretteja, joskin pari matojunakuvaa saimme otettua unisesta kuusikosta päiväuniaikaan...

Isoja pieniä poikia ja tyttöjä

Ihana vihreäsilmäinen sinitiketti Cindy-tyttönen etsii Sinua, jonka elämästä puuttuu se energinen kainalokissa ja olohuoneen ehdoton yksinvaltias. Tämä ihana sukansyöjäotus on kaunis touhupakkaus, jota kehtaa käydä näyttämässä myös näyttelyissä, jos sellainen kärpänen on päässyt puremaan. Lisäksi neiti on luovutusikäinen.







Aavistuksen rauhallisempaa kissaa vailla olevalle tarjolla olisi Hulda, kaikin puolin suloinen ja ihanalla luonteella varustettu suklaanamu, joka ei vähästä hätkähdä. Silkkiturkilla on myös paperit kunnossa ja laukut pakattu uuteen syliin siirtymistä varten :)

Sitten yleisiin asioihin, eiköhän tuossa ollut mainostusta tarpeeksi...

Pennut kävivät viime perjantaina uusintarokotuksissa ja hakemassa nimet papereihin- kaikilla on siis kaikki ok, ei napatyriä tai laskeutumattomia kiveksiä kenelläkään :) Lääkärissä käyttäydyttiin hienosti ja kunnolla, mitä nyt jalat tärisivät yhdellä jos toisella, taisi pikkuisia jännittää viime kerran jälkeen kuitenkin ihan pikkuisen, varsinkaan kun äiti ei tällä kertaa ollut mukana. Sunan puutetta ei kuitenkaan ainakaan matkalla heti huomannut, kun osasivat nämä pikkuiset pitää ihan mukavasti ääntä yksinään aitoon itistyyliin; voi sitä protestoinnin määrää, mikä kopasta kuului silloin kun hoksasivat, että ahaa, tästähän käännyttiin sinne paikkaan, missä kiusataan ja tökitään neuloilla... Mutta eiköhän se siitä ajan mittaan mene ohi, kun huomaavat, ettei se lääkäri niin hirveä paikka olekaan ;)

Lapset ovat jatkaneet tasaista kasvuaan, ja ovat nyt jo ihan hyvän kokoisia. Painoja ei tälläkään kertaa ole listattavaksi, kun pattereiden ostaminen vaakaan on ilmeisesti niin hirmuisen vaikeaa... Uusia temppuja on keksitty myös entiseen tahtiin; jouduimme sulkemaan pikkuisten keskuudessa suurta suosiota saavuttaneen parvekkeen verkon ikkunoiden taakse, kun siinäkin innostuttiin riekkumaan liian korkealla liian varomattomasti. No, eivätpä itikset kauan toimettomina istu: verkon tilalle on keksitty rakennustikkaat(?), joissa riehutaan ja jota pitkin kiivetään piirongin päälle repimään suojamuovia...







Tässä poseeraavat tutut kaverukset, oma suklaatabbymme ja valloittava suklaaneiti Inez, josta on kasvanut todella seurallinen sylikissa: tyttö tulee isä-Skyen tyyliin vaatimaan kähisevällä äänellään syliinpääsyä päästäkseen sitten hurisemaan ja leikkimään kaulakoruilla. Neidin valloittavasta persoonasta saamme nauttia aina syyskuun alkuun asti, jolloin neiti muuttaa omaan kotiinsa mustan lyhytkarvaprinsessan kaveriksi :)







Eipäs unohdeta toista tulevaisuuden toivoamme Ristoa, josta ollaan leivottu jo jonkin aikaa sulhasmiestä tietyille tyttösille, josta ei vielä sen enempää. Kuvauskaverina herralla on tällä kertaa Kerttu-menninkäinen, joka taitaa lentää ensimmäisenä pesästä viikonloppuna. Ikävä tulee...

Vielä pari hatunsyöntikuvaa kuviollisten tyyliin ja yhteiskuvan yritelmä suklaisista: vasemmalla Kerttu, edessä Inez ja takana keskellä Hulda.

12 viikkoa lyhyesti

Yllä olevat kuvat kertovat varmaan oikein selkeästi, miksi lapset eivät edelleenkään pääse tarhaan... Joku vauhtiveikko keksi lopultakin parvekkeen verkon, ja odotas vähän eikö siellä kohta olleet kaikki kuusi roikkumassa ja riekkumassa. Voi näitä itiksiä :)

Riehuminen on jatkunut aivan entiseen malliin; hikisukkia on kuulemma syöty ja huiskia tuhottu sun muuta mukavaa. Itse olen ollut koko ajan Joensuussa enkä ole nähnyt mitään omakohtaisesti, mutta kyllä puhelimesta kuuluvasta pienten tassujen sutinasta voi jotain päätellä...

Ovat kaikki kyllä sellaisia persoonia ja sydänkäpyjä, että tulee oikein itku puseroon; miten näitä voi minnekään luovuttaa. Onneksi saamme nauttia hörökorvien seurasta vielä ainakin viikon, ennen kuin ensimmäinen lentää pesästä pois :)

Kuvat ovat tällä kertaa vähän tälläisiä, kun aurinko sattui vaihteeksi innostumaan paistamaan, nyt täälläpäin Suomea onkin sitten ikävän pilvisen harmaata. Samasta syystä pentujen silmissä on hassuja heijastuksia, kyseessä eivät siis ole silmätulehdus, vilkkuluomet sun muut.







Hulda täällä huutelee oman ihmisen perään. Kolmas suklaaneiti on rauhallinen ja kiltti tapaus, joka ei vähästä säikähdä. Lemmikki/näyttelykoti olisi siis haussa, kasvatukseen tätä suklaanappia emme valitettavasti voi antaa.







Cindy komppaa Huldaa kotiasiassa; mistä tälle ihanalle, energiselle tikettiraketille löytyisi koti? Lemmikki/näyttelykotia haetaan myös Cindylle.







Suklaatriosta pyydettiin yhteiskuvia, mutta tämä ei tällä kertaa valitettavasti onnistunut, saldoksi jäi pari tärähtänyttä kuvaa täynnä suklaista turkkia ja karvatassua. Kahden kanssa onnistuikin onneksi jo paremmin, tässä poseeraavat Inez ja Kerttu, joita uusi ympäristö kiinnosti niin paljon, ettei tuolilla meinattu kestää sitten millään...







Tässäpä vielä tabbylapset, petollisen rauhallinen Risto-herra ja ihmeellinen ilmehtijä -Spinner.Ovat molemmat kovin tyynen ja rauhallisen näköisiä kuvissa, mutta voin vakuuttaa, että luonnossa asia on aivan toinen, raitahännät ovat nimittäin pentueen pahimmat riehujat ;)

Lopuksi vielä pari sekalaista yhteiskuvaa, ensimmäisessä Kerttu ja Hulda, toisessa Risto ja Hulda ja kolmannessa Cindy ja Hulda. Viimeisestä vielä sen verran, ettei tytöillä oikeasti ole noin paljon kokoeroa, kuva on vain otettu jokseenkin hassusta perspektiivistä...