Luonnon helmassa

Nyt on uusintarokotukset kunnossa, eikä kumpikaan pennuista saanut tällä kertaa mitään oireita - johtuneekohan siitä, että jouduttiin käyttämään toista rokotetta, ken tietää. Pääasia, että ovat reippaita ja terveitä, helteellä olisi varmaan aika ikävää sairastaa :)

Pennut alkavat olla jo sen kokoisia järkäleitä, ettei niiden kuvaamista sisätiloissa uskalla edes yrittää, niinpä veimme tupsukorvat taas vuorotellen ulkoilemaan, kun niitä toisia valjaita ei olla edelleenkään ehditty hankkia... Aika hassua, miten selvästi veljesten luonne-erot näkyivät valjastelutyylissä; Humpty oli kuin LSD:tä vetänyt ADHD kani riehuessaan ja kiivetessään puihin, kun taas Hatter saattoi istua pitkiäkin aikoja kannolla ja vain ihmetellä vierasta ympäristöä. Kyllä siltäkin pojalta tarvittaessa vauhtia löytyy, mutta valjastelussa täytyy ilmeisesti toimia rauhallisesti, ettei mitään vain jäisi näkemättä. Tässä poika on tullut aivan äitiinsä, joka on aivan samanlainen verkas ihmettelijä ja heinänsyöjä. Humptyn käytöksestä taas tulee mieleen aivan Fuchi, joskin risujen jahtaaminen on kyllä aika kivaa, ihan niin kuin äidistäkin :3

Molemmat pojat ovat edelleen vapaita, joskin Humptyn kanssa on pientä epävarmuutta ilmassa, kun olemme vähän kahden vaiheilla, jääkö se kasvatukseen vai ei... Molempia poikia saa kuitenkin kysyä aivan normaalisti, mitään ei ole vielä lyöty lukkoon ;)

Sitten vähän vakavampaa asiaa. Lähetimme Cesin silloin aikoinaan Eviraan avattavaksi, ja raportti saapui eilen. Kuolinsyy oli voimakas, akuutti, märkäinen keuhkotulos, jonka lisäksi elimistöstä oli löytynyt pasteurella multocida -bakteeri, joka ilmeiseti aiheuttaa, joskaan ei yksinään, juuri tuon keuhkotulehduksen, jos oikein ymmärsin... Todella huojentavaa saada tietää, mikä vei tyttömme niin nopeasti meiltä pois, ja ettei kuolema johtunut tapaturmasta.
Humpty Dumpty, n. 1.8 kg







Mad Hatter, n. 1.4 kg

Emokissan ei-toivotut muuttopuuhat ynnä muuta

Vaihteen vuoksi ensin itisten kuvapäivitys, kun norskeilla on huomenna uusintarokotukset joista toivon mukaan lisää juttua lähipäivinä...

Taisi olla viime viikolla liian aikaista iloita Sunan rauhoittumisesta, sen käytös kun tuntuu menneen vain pahempaan suuntaan, nyt vain pennut viedään kokonaan pentuhuoneesta pois sängyn alusen sijaan, eikä kantotyyli aina ole paras mahdollinen... Yöt se viettääkin suljettujen ovien takana huoneessani, kun kukaan ei ole sitä vahtimassa, ja allekirjoittanut saa herätä aina vähän turhan aikaisin tytön alkaessa vaatia aamupalaa. Toivottavasti tilanne rupeasi pian rauhoittumaan, kun pennut kasvavat vähän...

Positiivistakin kerrottavaa on, pennut nimittäin alkoivat syödä pienen nyrpistelyn jälkeen kiinteää ruokaa varsin reippaasti. Sydäntä lämmitti erityisesti pentueen pienimmäisen hyvä ruokahalu ja nousukiitoon
kääntynyt paino; eiköhän siitäkin ihan normaalikokoinen kissa tule ;) Ruoaksi on tarjottu kermaviilijauhelihaa, erimerkkisiä pentupateita ja penturaksuja ensin liotettuina ja myöhemmin kuivana, kaikki on maistunut. Oli kasvattajilla muuten melkoinen voittajien olo, kun raksuja kaikin keinoin boikotoivan emon jälkeiläiset kävivät innolla nappuloiden kimppuun :D Kerrankin lautaselle jäi jotain, kun ruokaimuri vain nyrpisti nenäänsä ja käveli pois...

Hiekkalaatikon tarkoituksen keksimiseen itiksillä meni vähän kauemmin kuin norskeilla, niille kun ei meinannut millään mennä jakeluun, ettei sitä hiekkaa ole suinkaan tarkoitus syödä. No, nyt kaikki ovat jo onneksi asian ymmärtäneet, ja tarpeentekotaitoja harjoitellaan oikein ahkerasti, joskin vähän vaihtelevalla menestyksellä..

Ihmeellisen kameraujoa porukkaa nämä pennut, muulloin kyllä ollaan oikein kuvauksellisia, mutta annas olla kun joudutaan tosi toimiin.. Kaiken lisäksi nappulat ovat siinä hankalassa iässä, jossa vauhtia riittää, mutta huiskat sun muut kilisevät jutut eivät kiinnosta sitten yhtään. Pentujen rekisteröinti olisi tarkoitus saada käyntiin tässä lähiaikoina, kunhan nyt sukupuolet varmistuvat muutaman yhä epävarman tapauksen osalla. Pitäisiköhän tässä ruveta varmuuden vuoksi etsimään tyttöjen nimiä...

Frog Prince, 517 grammaa







Pied Piper, 414 grammaa







Master Thief, 504 grammaa







Clever Hans, 298 grammaa







Bluebeard, 460 grammaa







Tom Thumb, 424 grammaa

Juhannusnostalgiaa

Tässä näin juhannuksen kunniaksi videomateriaalia parin vuoden takaa, kun juuri meille tullut Yuki viettää ensimmäistä juhannustaan aaltoja metsästäen :) Voi kun se on kasvanut tuosta, meidän pieni pörröpallomme...

Nyt jälkeenpäin kauhistuttaa, miten lähellä nuotiota kissa kävi, mutta eipä sen perään nyt enää auta huokailla, tehty mikä tehty... Onneksi ei kuitenkaan sattunut mitään, ei kissalle eikä ihmisille, joilla on fiksusti juuri sellaiset takit, jotka syttyvät älyttömän helposti palamaan. Ollaan nyt myöhemmin viisaampia, ja jätetään risujen poltto suosiolla väliin...

Hyvää juhannusta kaikille, liikkukaa vesillä fiksusti ja pitäkää lemmikit mielellään vähän kauempana kokosta ;)

Pentuhuoneessa tapahtuu

Niin se on taas viikko kulunut, ja Grimmit ovat taas vähän lähempänä luovutusta :') Kaikki kollinalut ovat jo tulleet pois sänkyni alta ja seikkailevat, hyppivät ja painivat nyt hieman isommassa 'karsinassaan' innolla. Pari niistä on yrittänyt karatakin siitä, mutta ne saatiin onneksi kiinni heti. Sunakin tuntuu lopulta vähän rauhoittuneen eikä ole enää vaihtamassa pesää heti kun näkee pentunsa pesän ulkopuolella - se jopa suostuu imettämään ja muuten hyysäämään niitä myös pesäluolan ulkopuolella :) Edistys on todella tervetullutta, sillä Sunan ylihuolehtivuus alkoi jo vähän haitata jokapäiväistä elämää, kun koko ajan sai olla tarkistamassa, ovatko kaikki pennut siellä missä pitääkin...

Kiinteän ruoan tarjoamisen ja vessaharjoitukset alkavat näillä näkymin juhannuksena, kun toinenkin osapuoli pääsee lomalle. Emme ole voineet aloittaa aiemmin juuri yllä mainituista syistä, sillä hiekkalaatikon on kuitenkin oltava pesän ulkopuolella, eikä siihen opettamisesta ymmärrettävästi tule yhtään mitään, jos emo on heti kiikuttamassa turvaan... Mielenkiinnolla odotellaan, miten nopeasti nämä pikkuiset oppivat laatikolle :)

Piperin oikea silmä on rähminyt tässä parin päivän ajan, kuten kuvasta näkyy, olemme puhdistaneet sitä keitetyllä vedellä ja seuranneet tilanteen kehittymistä. Olisi meillä tietysti silmätipparesepti, mutta ei tuo oikein silmätulhedukseltakaan vaikuta, kun rähmää on niin vähän ja vain yhdellä pennulla yhdessä silmässä ja kun se silmäkin on ihan terveen näköinen... Norskeillahan oli silloin pienempänä silmätulehdus, ja se oli kyllä kaikilla pennuilla, joiden tulehtuneet silmät punoittavat selvästi ja tykkäsivät liimautua kiinni rähmän vaikutuksesta... Taidammekin vielä seurailla tilanteen kehittymistä, kun ei oikein tee mieli kiusata pikkuista turhaan. Toivottavasti silmä paranisi itsekseen :)

On se kumma, kun kesällä ikkunan vieressä on kameran mielestä liian pimeää... No, ei auta inistä, tässä siis neliviikkoiset pitkäkarvat ja Yuki, joka tuli varastamaan show'n varamammailemaan, kun ylihuolehtiva Suna oli ulkoilemassa. Master näyttää todellista suuremmalta istuessaan Yukin vieressä, mutta se johtuu vain siitä että Yuki itse on makuulla; oikeasti se on aivan sintti verrattuna meidän hopeatäpläämme...

Frog Prince - 393 grammaa







Tom Thumb - 358 grammaa







Master Thief - 395 grammaa







Clever Hans - 218 grammaa







Bluebeard - 356 grammaa







Pied Piper - 324 grammaa