26.5.2011

Liisat seitsemän viikkoa ja hieman juttua itisvaavoista

On se kumma, miten meidän norskipentumme rupesivat yhtäkkiä vaikuttamaan kovin isoilta, kun Sunan rääpäleet syntyivät, vaikka ne vielä tiistaina olivat olleet niiin pieniä... No, onhan pennuilla toki suuresti kokoeroa nuorempiinsa, mutta vielä nämäkin ovat pelkkiä natiaisia, vaikka yrittävätkin kovasti jo leikkiä isoja kissoja ;)

Sunan pentujen myötä syntyneessä hässäkässä (se rupesi taas raahaamaan niitä, ja pesä siirtyi olohuoneeseen, näin tiivistettynä) pennuille avautui pääsy suureen ulkomaailmaan, eli koko kämppään. Cesare oli kaikessa hiljaisuudessa oppinut kiipeämään viimeisen pentuhuoneen ja ulkomaailman erottavan esteen ylin ja niin päätimme luovuttaa, ja päästää pennut pentuhuoneen ulkopuolelle. Voi sitä suurta riemua! Liisat eivät meinanneet pysyä ollenkaan nahoissan kun yhtäkkiä oli aivan hirveästi uutta ja ihmeellistä tutkittavana.Varsinkin portaat ja sänkyjen aluset olivat suuri hitti riehuntapaikkkoina :) Pennut riehuivatkin itsensä uuvuksiin, mutta palasivat sitten kiltisti takaisin pentuhuoneeseen iltaunille. Ne alkavat muuten pikkuhiljaa heräillä, eikä luultavasti mene kauaakaan, kun ne aloittavat uuden rallin...

Sitten siitä hässäkästä, jonka tuossa aiemmin siis mainitsin...

Heräsimme tänään siihen, kun Suna raahasi sulkaavauvaa sänkyyn. Sama käytös jatkui pitkin aamupäivää, kissa ei ilmeisesti ollut tyytyväinen pesäänsä tai sitten se oli muuten sekaisin. Olosuhteiden pakosta jouduimme siirtämään Sunan pesän olohuoneeseen, ja hetken hämmingin jälkeen se otti pesän omakseen... Tosin se käy tarkistelemassa entistä pentuhuonettaan useasti, ettei nyt vain yksikään pentu ole kadonnut, ja tavattuaan Humptyn huoneesta luuli sitä ilmeisesti pennukseen ja meinasi kantaa sitä, tonnikeijua niskasta. Tämä ei kyllä ymmärrettävistä syistä oikein onnistunut ;) Pentujen painot ovat nousseet vähän kitsaasti päivän mittaan ja muutama on ottanut vähän takapakkia, mutta ne ovat näköjään kuitenkin saaneet kaikki maitoa, kun korvike ei kelvannut vaikka useaan kertaan sitä tarjosimmekin. Toivommekin että pentusien painot alkaisivat nousta normaalisti alkukankeuksista huolimatta...

Lopuksi vielä kuvia seitsemänviikkoisista Liisoista. Pennut olivat kuvaushetkellä lopen uupuneita kaiken riehumisen jälkeen, mikä ei ollut lainkaan paha juttu; kuvaajien ei täytynyt tehdä mitä mielenkiintoisempia temppuja (aka. soittaa nokkahuilua...) pentujen huomion kiinnittämiseksi ja homma sujui vaihteen vuoksi nopeasti ja helposti. Täytyypä muuten joskus ottaa videota siitä, kun kissoja kuvataan, se on nimittäin melkoista säätämistä ainakin täällä ;)

Cesare, 933 grammaa


Humpty "Tonnikeiju", 1050 grammaa


Hattivatti, 959 grammaa


25.5.2011

Kuin hammastahnatuubia puristaisi

Eilen illalla Suna alkoi käyttäytyä hieman levottomasti: jäljitti ja näykki Yukin pentuja sekä kaivautui pussilakanan sisään, mitä se ei ole koskaan ennen tehnyt. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut vielä illalla eikä yöllä, joskin Suna oli kuuleman mukaan äännellyt ja ollut muuten rauhaton koko yön. Vaan annas kun tuli aamu...

Kolmea vaille seitsemän pikkusisko tuli herättämään ja kertoi että Suna hengittää kuuluvasti. Siirsimme sen synnytyspesään ja hetken kuluttua supistukset alkoivatkin. Ensimmäistä pentua ei tarvinnut odotella kauaakaan, vaan pikkuinen suklaarääpäle syntyi joskus varttia-kahtakymmentä yli seitsemän. Ehdimme jo huokaista helpotuksesta kun kaikki oli alkanut niin hyvin, mutta sitten Suna kauhuksemme nappasi pentunsa suuhunsa ja lähti kiikuttamaan sitä ympäri kämppää, ilmeisesti etsien pesää. Pentu tosiaan kävi joka huoneessa ja kaikkien sängyllä, mutta Suna ei vain löytänyt mieleistään pesää. Viimein se rauhoittui peiton alle, josta keksimme siirtää sen pentuhuoneeseen tuodun pussilakanan sisään. Tilapäinen pesä kelpasi onneksi tytölle, ja seuraava pentu, myöskin suklaa, syntyi lähes välittömästi. Tässä välissä siirsimme pennut synnytyspesään, jonka katon olimme peittäneet ja Suna seurasi kiltisti perässä.

Loput pennut syntyivätkin sitten ilman kommelluksia yhdeksään mennessä pentupesään, ensin sininen kuviollinen, sitten suklaa ja ruskea kuviollinen ja hännänhuippuna kolmas suklaa. Ikäeroa pennuilla on siis vain kymmeniä minuutteja ja ne tulivat plops vain maailmaan aivan ongelmitta, vaikka osa olikin perätilassa, vähän samaan tapaan kuin hammastahna tulee tuubista. Synnytys sujui siis itikseltämme hyvin, mutta kun olisi täytynyt puhdistaa ja kuivata pennut, vaativa katse suuntautui allekirjoittaneeseen. Pystyn yhä haistamaan (ja maistamaan) pentuja peittäneen liman... Kaikki pikkuiset olivat alusta asti todella elinvoimaisia ja äänekkäitä - sinistä en millään meinannut saada kuivattua, kun se huusi kurkku suorana äitiä apuun... Kaikki pikkuiset pyrkivät myös erittäin tarmokkaasti nisälle, ja Sunakin tajusi melko pian, että pentuja täytyy nuolla ja pissittää. Täytyy sanoa, että olemme todella helpottuneita, että tällä kerralla kaikki sujui niin hyvin :) 

Tässä vielä kuvia kymmenen tunnin ikäisistä naperoista.. Värit eivät aivan vastaa luonnollista, varsinkaan suklailla, mutta toivottavasti kuvista saisi edes jonkinlaisen käsityksen pikkuisista ;)

Tässäpä nämä kolme suklaapentua... Niillä on kyllä kynsilakalla tehdyt merkit tassuissa, mutta en kiinnittänyt huomiota, kuka pennuista on minkin värinen kun kuvaustilanne oli muutenkin ikävä enkä raaskinut kiusata pikkuisia enempää. Sukupuolijakaumasta en nyt mene kenenkään pennun kohdalla sanomaan mitään, joskin vaikuttaa kovasti siltä, että kaikki kuusi olisivat poikia. Yhden suklaan kanssa asia on tosin vielä epäselvä, eli uskallamme vielä toivoa, että joukossa olisi ainakin yksi tyttö... Pentujen syntymäjärjestys meni myös kaikessa synnytyshässäkässä iloisesti ohi, mutta sillä on tuskin sen suurempaa väliä. Painoista sen verran, että sekä vaaleanpunaisen että punaisen pojan syntymäpaino oli 83 grammaa, vaaleansinisen pojan/tytön syntymäpaino puolestaan 72 grammaa. Se onkin pennuista pienin ja samalla viimeisenä syntynyt.. Voi pientä pahnan pohjimmaista..

Pennuista toiseksi painavin on toiseksi viimeisenä syntynyt sinikuviollinen, 102 grammaa. Tämänkään pennun sukupuolesta ei ole täyttä varmuutta, sillä se huutaa kuin palosireeni kun joutuu eroon emostaan, aivan kuin Humpty pienenä (ovatko kaikki siniset yhtä äänekkäitä?). Silmänympäryksistä päätellen pentu on tosiaan kuviollinen, vaan mikä, se on vielä vähän epäselvää. Hännässä kylläkin näyttäisi olevan melko tiheä raidoitus, eli klassinen se tuskin on. Mutta katsotaan :)

Neljäntenä syntynyt kuviollinen suklaapentu on väriltykseltään niin veikeä, että se on sulattanut allekirjoittaneen sydämen. Pikkuinen on melko varmasti poika, ja syntymäpainoa sillä oli 99 grammaa, ei siis mikään älytön rääpäle tämäkään :) Kuvio on tälläkin vähän epäselvä, kyljissä ja niskassa näyttäisi olevan vaaleampia alueita ja häntä suhteellisen tiukkaan raidoittunut, mahan täplikkyydestä ei ole muistikuvia. Asiaa tutkitaan paremmalla ajalla lisää... 

Ja viimeisenä vaan ei todellakaan vähäisimpänä toiseksi viimeisenä syntynyt 108 grammaa painava jättiläinen, joka taitaa olla urospuolinen. Tämä pentu on suklaakuviollisen ohella toinen ihmettelyn kohde, sillä vaikka se onkin selvä ruskea, on siinä niin paljon mustaa että luulimme sitä aluksi yksiväriseksi mustaksi. Vaaleampia alueita hurmurilla on kyljissä vain vähän, ja hännän ja jalkojen raidoitus on melko paksua. Olisiko poika siis klassinen? Masussa kylläkin näkyy aivan selviä täpliä...

19.5.2011

Pikainen kuusiviikkoispäivitys



On se välillä aika rankkaa olla emo, kuten Yukista käy ilmi :) Ei ole ollenkaan harvinaista, että tytön löytää tuolla lailla kuorsaamasta jostakin, en vain ole ennen älynnyt napata ilmiöstä kuvaa. Ei ole Sunallakaan helppoa; neidin maha alkaa olla paisunut sellaisiin mittoihin, etteivät hypyt ja loikat mene aivan nappiin. Taitaa sieltä olla tulossa pentuja vähän enemmän kuin ne kolme, on se maha nimittäin sen verran suuri... Mutta sehän selviääkin ensiviikon alussa, jolloin pentujen on määrä syntyä. Lisää pikkuisista siis ajallaan, toivottavasti Sunan synnytys menisi paremmin kuin Yukin :3

Vintiöistä en tällä kertaa runoile sen enempää, koska kello on paljon ja nukkumaan pitäisi päästä. Viikon aikana pennut ovat oppineet kiipeämään (tämä ei ainakaan pääse allekirjoittaneelta unohtumaan, kun herätys tulee joka aamu ainakin tuntia liian aikaisin varpaita jahtaavan pennun muodossa), loikkimaan ja niiden vessataidot ovat petraantuneet niin ettei hiekkaa enää juurikaan syödä (sisäsiistejä ovat olleet jo jonkin aikaa). Pennut myös tuntuvat välillä tunnistavan lempinimensä ja tulevat hyvin vikkelästi esiin piiloistaan kutsuttaessa, varsinkin jos kuulevat samassa yhteydessä ruokakippojen kolinaa... Kolmikko on tällä hetkellä pahimmassa riehuiässä; tuntuu että niillä on aivan valtavasti energiaa kaikenlaiseen koheltamiseen ja touhuamiseen. Tätä ei tietystikään voi sanoin kuvailla, vaan kolmikko on nähtävä ja koettava, jotta sen voisi kunnolla tajuta ;)

Kuvista vielä sen verran, että suora auringonvalo teki kameralle (tai oikeammin kuvaajalle...) tepposet, ja ne ylivalottuivat aika reippaasti. Valkotasapaino heitti myös häränpyllyä, eli luonnossa pennut eivät ole samanvärisiä kuin kuvissa. Parempia kuvia on toivon mukaan luvassa sitten ensi viikolla :)

Cesare, 792 grammaa


Humpty, 907 grammaa

Hatter, 828 grammaa



Kaikki yhdessä

10.5.2011

Nyt myös videolla


Huomattuani maanantaina, että järkkärin videokamera tallentaa tiedostot AVIksi ajattelin päästää itseni helpolla ja tehdä vaihteen vuoksi videopäivityksen. Siitä, pääsinkö sitten helpolla, voidaan keskustella, sillä videon tekemisen ja sen julkaisemisen kanssa oli omat ongelmansa... No, onneksi se kuitenkin suostui latautumaan :) Kuvanlaatu videossa on aika karmaisevaa katsottavaa, eikä kameran mikki nauhoittanut pikkuisten ääntä ollenkaan, vaan ainoastaan omat tarkennusrahinansa. Toivottavasti siitä saisi kuitenkin jotain selvää...

Pennuista sen verran, että ne kyllä riehuvat paljon tuota enemmän kun pääsevät vauhtiin, kuvattaessa taisi pikkuisia vielä vähän väsyttää, kun kerran noin rauhallisesti käyttäytyivät ;) Videon lisäksi saatte ihailla kolmikkoa valokuvista, jotka on tällä kertaa ottanut Sofia. Molemmat pojat siis etsivät vielä omaa kotiaan eli jos perheestä puuttuu seurankipeä sylikissa ja touhukas leikkikaveri niin tässä olisi oiva tilaisuus korjata asia...

Pentujen painot tällä hetkellä: Cesi 613 g, Humpty 732 g ja Hatter 670 g (pitäisiköhän näistä laatia jonkinlainen taulukko tai jotain..?). Sunasta on toivon mukaan tulossa jonkinlaista tiineyspäivitystä ennen laskettua aikaa, joka (hui kamala!) on jo parin viikon kuluttua!