Yuki Lahdessa +kuvia toisesta kamerasta

Siitä paremmasta kamerasta on paristot loppu, mutta jotain kuvia tänne piti saada, joten tyhjensin siis sisarusteni käytössä olevan kameran, ja tälläistä sieltä sitten löytyi... Luovia nuo ala-asteikäiset :) Nyt se toinen kamera on lataamassa, niin että pääsen ottamaan kuvia kissoista kun ne "auttavat" jouluvalmisteluissa. Saa taas nähdä, mitä piparinpaistosta tulee, kun apuna on nyt myös yksi itämainen. Joulukuusen kohtalosta emme ole vielä päättäneet, viimevuotinen sai olla rauhassa, mutta tuo Suna vaikuttaa hieman siltä, että saattaisi keksiä paremman käyttötarkoituksen kuusen koristeille sun muille härpäkkäille. Katsotaan nyt.

Sunan poseerauksia.

Kävimme siis maanantaina Yukin kanssa Lahden eläinlääkäriasemalla, missä tyttö HCM-ultrattiin ja siltä otettiin verinäyte muita testejä varten. Matka sujui rauhallisesti, eikä Yuki näyttänyt kuonoon ilmestyneitä "stressitäpliä" lukuunottamatta lainkaan rasittuneelta, vaan torkkui lähes koko matkan. Perille saavuimme yli puoli tuntia etukäteen -olimme lähteneet tarkoituksella aikaisin, ettemme varmasti myöhästyisi. Ilmoittautuminen sujui varsin joutuisasti ja pian istuimmekin odottamassa vuoroamme. Yuki ei ollut oikein mielissään pitkästä odotusajasta, ja päätti sähköistää itsensä oikein kunnolla pyörimällä ympyrää kuljetuskopassaan...

Lopulta lääkäri otti meidät vastaan, ja prosessi alkoi. Yuki oli ultran aikana todella kiltisti, joskin olisi mieluummin kyyhöttänyt kuin seissyt. Puhtaat paperithan sieltä tuli, eli kaikki hyvin :) Verinäytteen otto olikin sitten toinen juttu. Viereisestä huoneesta kuuluva koiran haukunta kävi sen hermoille, eikä se pitänyt siitä, että hoitaja kiskoi sen tassusta ja tökki neulalla. Yuki protestoi, ja lääkäri näki parhaaksi laitattaa sen pussiin ja varmuuden vuoksi vielä kuonokoppaan. Näyte saatiin onneksi otettua ilman rauhoitusta, eikä Yuki näyttänyt kuin lievästi närkästyneeltä, kun päästimme sen pussista. Seuraavana yönä se naukui portaikon oven edessä, olisi kai halunnut lähteä taas reissuun...

Testitulokset tulivat eilen, Yuki on siis FeLV, FIV ja HCM negatiivinen, ja sen veriryhmä on A.

Aiemmin kirjoitin, että Fuchi leikattaisiin.. No, asia ei ottanut edistyäkseen ja pohdittuamme asiaa pitkään monelta eri kannalta päätimme kuitenkin teettää sillä pennut, onhan se kuitenkin luonteeltaan niin ihana kissa, jolta löytyy persoonaa vaikka muille jakaa :) Fuchille olisi siis tarkoitus teettää pennut alkusyksystä 2011, eli siihen on vielä runsaasti aikaa. Hieman tosin harmittaa, ettemme älynneet viedä Fuchia HCM:ään samaan aikaan Yukin kanssa, mutta sille ei nyt enää voi mitään. Sunan pentue siirtyy näillä näkymin myös alkusyksylle, suunnilleen samoihin aikoihin Fuchin kanssa. Nämä ovat tietysti vain suunnitelmia, ja ne voivat muuttua, mutta katsotaan nyt miten tässä käy... Kunhan nyt saisi ensin Yukin pentueen alulle :)



Fuchi tarkastamassa uuden keittiön takkaa.



Kuvasatoa sunnuntailta

Ensilumi ehti sataa juuri sopivasti sunnuntaiksi, joten kissat pääsivätkin tarpomaan lumessa. Ihmeellistä se olikin, varsinkin Sunan kohdalla, jolle tämä oli ensimmäinen kerta: tassuja puisteltiin ja ihmeteltiin, että mitä tämä tassuihin tarttuva aine oikein on, kun on niin kylmääkin. Hetken ihmettelyn jälkeen se kyllä viipotti häntä pitkänä menemään norskien perässä ilman mitään ongelmia.

Kuva ei tee oikeutta Sunan asennolle, mutta se oli ainoa ei-tärähtänyt joten minkäs sille voi. Tyttö oli todella hupsun näköinen harppoessaan heinikossa valtavilla askelilla, ikäänkuin ei muuten eteenpäin pääsisi.

Fuchista oli vaikea saada kuvia, sen verran kovaa vauhtia tyttö pinkoi. Fuchi on todellinen metsäkissa, se tykkäisi olla ulkona vaikka miten pitkään...

Kauhukaksikko kerrankin samassa kuvassa.

Lumen alta löytyi vielä jonkin verran vihreitä heiniä, ja niitä sitten syötiin. Yukille tosin kelpasivat myös rannan kaislanvarret.

Fuchin poseerauksia: punainen väri pääsee kunnolla oikeuksiinsa talvisessa valossa. Ja tuo häntä on kyllä aivan mahdoton, paksumpi kuin itse kissa :)

Samurai (yksi Yukin monista nimistä) nilkkoja myöten hangessa.

Lisää heinänsyöntiä, kaikki, mikä kasvaa maasta kelpaa.

Suna tarkkailee talvista luontoa parvekkeelta käsin.

Vauhtia löytyy myös rauhalliselta Yukilta, tässä juostaan risun perässä.

Tästä ei kyllä seuraa mitään hyvää...

...sillä vaikka puuhun pääseekin leikiten niin korkealle kuin hihnaa riittää, ei alastulo ole yhtä helppoa. No, kissahan putoaa jaloilleen. Ei taida Yuki taas vähään aikaan puuhun kiivetä, sen verran kovasti tassut tärähtivät maahan hypätessä.

Tälläisiä kuvia tällä kertaa.

Kotisivuista

Sain tänään kotisivut valmiiksi, ne löytyvät täältä. Blogista poistettiin kissojen sivut ja yleistä-sivu, koska samat asiat löytyvät ehkä hieman eri muodossa kotisivuilta. Eli muuttakaa linkkinne, jos tarvitsee. Huomenna laitan mahdollisuuksien mukaan kuvia...

-Marleena

Joutsenia järvellä



Ulkoiluttaessamme kissoja eilen näimme, että järvellä uiskenteli joutsenparvi. Sofia laitettiin hakemaan kamera kun me muut vuorostamme yritimme päästä lähemmäs mahdollisimman hiljaa, niin etteivät linnut pelästyisi. Onnistuihan se, sain otettua kuvia useasta eri kulmasta, ja joukossa oli onneksi muutama, joka ei tärähtänyt... Samaan aikaan Suna onnistui hyppäämään järveen polvia myöten. Siihen loppui se ulkolenkki, eihän nyt kukaan halua kissaansa palelluttaa. Taitaa tuo Sunan ulkoilukausi muutenkin päättyä, kun ilmat alkavat kylmetä, eikä villapaita ole vielä valmis. Tarhassakaan se ei enää viihdy niin pitkään kuin aiemmin, vaan tulee yleensä n. viiden minuutin kuluessa... Talvi on tulossa.

Metlan retkemme siirtyi tuonnemmaksi, kun syysaurinko ei oikein suostunut paistamaan. Katsotaan uudestaan sitten, kun maassa on lunta. Se ei olekaan ainoa asia, jota on jouduttu lykkäämään. Yuki oli tarkoitus viedä Lahteen testeihin viimeviikon perjantaina, mutta päätimme siirtää aikaa marraskuun 22 päivälle, ei nimittäin tee oikein mieli istua sellaisen kuskin kyydissä, joka on saanut nukkua vain kolme tuntia :) Sellaista se kolmivuorotyö on.

Suna aloitti juoksut pari päivää sitten. Aluksi epäilimme hieman, sillä sen käyttäytyminen oli erilaista kuin se mihin olimme tottuneet norskien kohdalla. Mutta kun huutaminen jatkui kolmatta päivää, ei enää ollut oikein jäljellä muita selityksiä. Yöllä saa onneksi nukuttua, kun Suna aloittaa huutonsa vasta aamusta. Ruokahalu sillä on edelleen valtaisa, toisin kuin norskeillamme, eikä se ole (ainakaan vielä) merkkaillut minnekään. Eiköhän tästäkin selvitä, toivottavasti ei jatkossa juokse kovin usein. Meidän puolestamme Suna olisi voinut odottaa vielä kuukauden tai pari, mutta sitten sitä taas miettii että se olisi voinut aloittaa jo joskus neljän kuukauden iässä...

Helsingin näyttely jäi meiltä väliin Puuliiton lakon takia, mikä oli ihan hyvä asia, sillä Yukille iski juuri sopivasti sunnuntaille paha ripuli, joka onneksi meni ohi maanantaihin mennessä. Se oli todella surkea näky kyhjöttäessään sohvannurkassa aivan yksin. Se olikin aivan onnessaan, kun me maanantaina pesimme sen turkista siihen tarttuneet jätökset. Muuten kissat ovatkin olleet terveitä, onneksi ei tuo mahatautikaan kestänyt sen pidempään. Seuraava näyttely meillä onkin ensivuoden puolella, sinne lähtevät näillä näkymin Fuchi ja Suna. Yukin seuraava näyttely on varmaan joskus kesällä/syksyllä, kun se on ehtinyt toipua pennuistaan ja kasvattaa mahdollisesti vähän karvaakin..

Tietokoneemme on taas kasassa, ja kotisivujen kanssa on tapahtunut edistystä. En lupaa mitään, mutta yritän saada ne valmiiksi ensiviikkoon mennessä, kun verkkotunnuskin on jo tilattu. Ne ovatkin jo periaatteessa valmiit, pitää vain säätää hieman eräiden kuvien kanssa, kun eivät meinaa asettua sinne minne pitäisi. Mutta katsotaan nyt. Yritän myös tulevaisuudessa päivittää tätä blogia vähän useammin (montakohan kertaa tämäkin on tullut luvattua?), ja ottaa tuoreita kuvia kissoista viikonloppuna, tässä postauksessa niitä kun oli sen verran vähän...

-Marleena