30.1.2013

Konnan varjossa

Photobucket
Photobucket
Photobucket

Daisy-äidillä on kilpailija. Cora-konnanpoikasen äidinvaistot heräsivät pienen alkukyyräilyn jälkeen ryminällä, ja siitä lähtien tuo punamusta otus on viettänyt lähes kaiken aikansa pentupesässä hengaten, lämmittäen Daisya ja pentuja tai vaihtoehtoisesti itseään läpöpullon kyljessä. Corasta on onneksi paljon apua stressaantuneelle emokissalle - se pesee tunnollisesti pienten pyllyjä, vahtii niitä emon ollessa poissa ja pitää seuraa Daisylle, jonka elämä kävisi muuten kovin tylsäksi. Ai niin, se myös kantaa pentuja. Jotka eivät ole edes sen omia. Kantaa mokoma varasteleva varis pienet kissanpennut ties minne avaraan, viileään asuntoon, josta stressaantuneet omistajat niitä aina saavat etsiä. Monesti on tehnyt mieli kiusankappale poistaa pentuhuoneesta, ja monesti olemme niin tehneetkin, mutta välillä tulee mietittyä myös asian valoisia puolia.

Photobucket
Photobucket
Photobucket

Lapset tykkäävät uudesta hoitajastaan, joka on lämmin, pehmeä ja ystävällinen. Jos siitä vielä tulisi maitoa, olisi elämä täydellistä.

Photobucket

Daisykin nauttii siskopuolensa seurasta mielettömästi, ja se vaikuttaa paljon onnellisemmalta ja rennommalta emolta kuin ennen hoivaajakaverin saamista joutuessaan yksin pitämään huolta pienestä pesueestaan. Niinpä konna saa jäädä, usein, joskin aina öisin Daisy saa nukkua yksin kaikkien mielenrauhan takaamiseksi.

Pennut ovat tällä viikolla todella lähteneet liikkeelle ja valloittaneet nykyisen pentuaitauksensa kokonaan - osa on jopa yrittänyt sängylle klassista tietä kiipeämällä sen vieressä roikkuvaa verhoa pitkin. Öisin olemme estäneet kolmikon karkailun sturdipesästä nostamalla sen oviaukon eteen esteen, mutta eilen sekin osoittautui näille viikareille liian matalaksi eli jatkossa ne saavat liikkua omassa kehässään vapaasti myös yöaikaan.

Uteliaisuus on ilmennyt myös entistä suurempana kiinnostuksena ihmisiä kohtaan; aina kun joku istahtaa hörökorvien joukkoon, on syliin kiipeämässä terävien naskalikynsien avustuksella vähintään yksi ipana. Valloitettuaan sopivan korkean paikan sylistä vintiö keskittyy tekemään lähempää tuttavuutta ihmisolennon kanssa tuijottamalla tätä tosisen tarkasti, haistelemalla, ja vähän maistelemallakin. Lapsosille on kehittynyt viikon kuluessa komea terävä neulasto suuhun, ja ne suorastaan hinkuvat päästä käyttämään sitä. Kiinteän ruoan tarjoilun aloitamme tämän viikon lopulla yhdessä vessaharjoittelun kanssa, ensi viikolla pääsemme kertomaan, miten siinä on käynyt...


Divine Comedy 489 grammaa

Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket


Faerie Queene 430 grammaa 

Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket


Paradise Lost 515 grammaa

Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket

26.1.2013

Kastraatteja, näyttelyitä, Cora ja tupla-W

Photobucket
Photobucket

Joulun jälkeen kissalassamme on tapahtunut yhtä ja toista, josta raportoiminen on harmillisesti venynyt ja venynyt. Pienet pennut vievät kummasti aikaa, varmaan kaikki moisia otuksia joskus kasvattaneet tietävät, kuinka vaikeaa pesän ääreltä pois raahautuminen voi olla..

Loppiaisena peräkammarinpoikautunut Blue Heartimme muutti uuteen kotiinsa siaminvarianttitytön ja vanhan koiraneidin kaveriksi. Tässä parin viikon aikana Blue - uudelta nimeltään Wäinö - on selviytynyt monista arjen haasteista, ja on muun muassa viimein onnistunut valloittamaan kokonaan uuden kotinsa korkeat kiipeilypuut. Melkoinen saavutus kömpelömmänpuoleiselle kissalle ;) Koira-Tellun kanssa Wäinö on jo kaverustunut, mutta Myy-neidin suhteen poika on vielä varautunut. Toivotaan, että kaksikon kemiat vähitellen kohtaisivat ja että ne saisivat valtasuhteensa selviteltyä sopusoinnussa.

Photobucket
Kuva: Petri Jaakkola
Photobucket
Kuva: Petri Jaakkola
Photobucket
Kuva: Petri Jaakkola
Photobucket
Kuva: Petri Jaakkola
Photobucket
Kuva: Petri Jaakkola

D-pentueen sijoituspoikamme Nipsu (Beau Sancy) on yhdessä birmakaverinsa Nuutin kanssa käynyt kiertämässä kotimaan näyttelyitä. RUROK:n lauantain 29.12 saldo oli EX1, kutsu TP-valintoihin ja siitoshyväksyntä, joka on voimassa 12.5.2012 asti. SUROK 19-20.1.2013 poikivat myös molemmat EX1 -tuloksen, ja ainakin lauantaina poika pääsi taas esiintymään TP-valinnoissa. Jatkoon meni molemmissa näyttelyissä toinen kissa, mutta pojan saamat arvostelut ovat sisältäneet niin paljon positiivisia kommentteja pojan ulkonäöstä, että kasvattajat voivat ylpeinä röyhistää rintaansa. Nipsun käytös on ollut myös varsin mallikasta. Iso kiitos Petri Jaakkolalle tikkitakin kuvaamisesta!

Photobucket
Photobucket

Sitten kotiväen kuulumisiin.. Cora konnanpoikanen valvotti meitä ensimmäisen kiimansa kanssa vähän Wäinön lähdön jälkeen, seuraavaa ei (onneksi) ole vielä tullut. Tyttö on suhtautunut veljen katoamiseen hyvin,  ei ole kaivannut sinistä aivan järjettömästi vaan on löytänyt Daisystä ja kastraattikerhosta itselleen paljon leikkikavereita. Ja on Corasta myös sukeutunut äärimmäisen innokas ja tunnollinen varaäitikissa Daisyn pennuille ne hyväksyttyään; pieni kilppari ei malttaisi poistua pentupesästä pikkuisia pissittämästä ja lämmittämästä, varmaan tyttö myös imettäisi niitä jos maitoa sattuisi tulemaan. Valitettavasti äidinvaistojen herääminen tarkoittaa konnan kohdalla myös herännyttä pentujenkuljetusintoa - mistä tämä johtuu, sitä emme tiedä. Sinänsä ikävä, koska Daisyllä tätä taipumusta ei ole ilmennyt..

Nirso siaminraksujensyöjämme on kasvanut pituutta ja korkeutta, ja on tällä hetkellä ruumiinrakenteeltaan pitkälti Sunan tyyppinen ilman emonsa runsaita "muotoja". Painoa keijukaisella on 2.8 kiloa, eli melkoisen mini se edelleen on.

Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket

Norskit ovat jatkaneet kastraattinaaraan elämäänsä melko pitkälti entiseen malliin. Yukin turkin kasvatus on ihmeellisessä on/off syklissä, välillä näyttää, että tytölle on kasvamassa viimein se kunnon norskiturkki, mutta sitten karvaa alkaa taas lähteä kunnolla ja Yuki on taas bíkinibeibi. Toivottavasti turkki tuosta pikkuhiljaa tuuhentuisi, edelleen kun haaveilemme ilmoittavamme tytön kastraattiluokkaan kokeilemaan näyttelytouhua pitkän tauon jälkeen. Leikkauksen myötä Yukin ruokahalu on selvästi lisääntynyt, ja hopeatäplä painaa tällä hetkellä 5.3 kiloa, mikä vaikuttaa sopivalta tytön pitkään kroppaan nähden. Ruumiinrakenne ei Yukilla ole päässyt pyöristymään, vaan tyttö on edelleen solakassa kunnossa.

Punainen jäniksenkyttääjämme Fuchi puolestaan on edelleen mitä mahtavimmassa turkissa; karvaa on ja paljon, ja turkki myös tuntuu olevan suhteellisen hyvässä kunnossa. Lyhyemmästä kropasta johtuen Fuchi vaikuttaa Yukia paljon tukevammalta tapaukselta, vaikka painaakin aivan saman verran. Uusintarokotuksilla käydessämme eläinlääkärimme piti tyttöä kuitenkin kehitysvaiheeseen nähden aivan normaalikokoisena, pyritään siis säilyttämään tilanne sellaisena. Onneksi Fuchi on säilyttänyt kiinnostuksensa ulkoilua ja huiskan perässä juoksemista kohtaan, niin ei aktivoiminen ole mikään ylivoimainen tehtävä :)

Photobucket
Photobucket

Vaikka kuvista voisi päätellä toisin, ovat laumamme sisäiset jännitteet lieventyneet kun leikkaamattomien naaraiden määrä on vähentynyt - sihinä ja kyräily ovat nykyään harvinaisia ilmiöitä. Ihanaa on ollut myös huomata, kuinka hyvin kaksi eri rotua täydentävät toisiaan - kavereita löytyy itse kullekin niin riehumista kuin päiväunia varten. Erityisesti norskinaaraidemme suhteen itämaiset ovat se välttämätön liima-aines, joka pitää tytöt hyvissä väleissä keskenään.

Photobucket
Photobucket
Photobucket

Suna-suklaahylje-ilmatyynyalus painaa tällä hetkellä tasan viisi kiloa, parisataa grammaa vähemmän kuin joulukuun alussa jolloin aloimme säännöllisesti punnitsemaan kissojamme. Tyttö on edelleen ruumiinrakenteeltaa liian pyöreä, ja rakastaa ruokaa varmaan enemmän kuin koskaan - tikin syömisen rajoittaminen on siksi niin kovin ikävä tehtävä. Kunnollinen arvio Sunan tilanteesta saadaan kevään myötä uusintarokotusten yhteydessä, sitä ennen jatkamme painon ja ruoan määrän tarkkailua. Hormonitoiminan hiljentymisen myötä Suna on onneksi löytänyt uudestaan rakkautensa riehumiseen, erityisesti huiskaleikit ovat mummikissan mieleen, ja Daisy ja Cora saavat juosta tosissaan, mikäli meinaavat pärjätä salama-Sunaa vastaan.

Daisy pääsi tällä kertaa livistämään kameran tähtäimestä, äitikissan kuulumisia luvassa siis seuraavan pentupäivityksen yhteydessä.

Photobucket
Kuva varastettu törkesti Hurinesiasta.

Loppuun vielä pientä mainostusta. Sijoituskotia Willicon kissalaan etsii cremetäplikäs itämainen pitkäkarvauros Rimppakintun Aamuvarhain, eli tuttavallisemmin Warre. Kermakarkki on kasvattimme, eläkkeelle jääneen sijoituskissa Crimsonette's Frog Princen poika, hurjan kaunis ja myös luonteensa puolesta upea yksilö ♥

Lisää tietoa ihanuudesta saa kissan omistajalta,

23.1.2013

Kolmen kopla kolme viikkoa

Mönkijäiset tulevat tänään kolmen viikon ikään, ja viikon aikana on taas kasvettu paitsi painossa mitaten, myös ehkä henkisesti. Silmien auettua pikkuisten liikkuminen on muuttunut selvästi varmemmaksi, ja ne ovat selvästi uteliaampia ympäristöään kohtaan kuin aikaisemmin - lämpöpullon päällä pesän reunan yli kaula pitkällä kurkotteleva itämaisenalku ei ole mikään epätavallinen näky. Olemme välillä nostaneetkin pikkuiset valvotusti ulkoilemaan pesän ulkopuolelle, ja ne tuntuvat nauttivan siitä suuresti. Daisy-emo ei onneksi ole moisesta moksiskaan, vaan antaa meidän käsitellä pentujaan melko vapaasti.

Photobucket
Photobucket

Pesäkyhäelmä laajeni viikonloppuna käsittämään koko tuplasturdin, ja sen paikkaakin vaihdettiin kun pystytimme pennuille samalla seuraavan aitauksen valmiiksi. Eihän sitä koskaan tiedä, kuinka pian ensimmäinen utelias puikkoleuka voittaa pesän suuaukolle rakentamamme esteen, ja kapuaa sen yli vapauteen :)

Photobucket

Queenen silmä parantui tipoilla, ja viikonlopusta lähtien huolenaiheena on ollut pentujen rekisteröinti. Queene ja Comedy ovat väritykseltään selkeästi suklaita, ja sukupuoletkin ovat pysyneet aiemmin ilmoittaminamme. Suuri kysymysmerkkimme onkin mutkahäntäinen Paradise Lost, jonka varpaat ja nenänpää ovat niin ei-suklaisia, että olemme alkaneet pohtia, josko poika olisikin kaneli. Miltä vaikuttaa? Jatketaan mammanpojan kolmiviikkoiskuvilla, niin tyypin värityksestä saa paremman käsityksen..

Ja kaikki kolmehan ovat varattavissa :)

Paradise Lost, 438 grammaa

Photobucket
Photobucket

Huuto jatkuu..

Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket

Divine Comedy, 404 grammaa

Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket

Siskon on ihana♥

Faerie Queene, 355 grammaa

Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket
Photobucket