Solidaarisuus vallitsee kahden emon ja seitsemän pennun (hippi)kommuunissa. Äiteys ei katso rodun tai sukulaisuuden päälle, kaikista lapsista huolehditaan ja työmäärä jaetaan sulavasti kahden maitobaarin kesken.
Tarhassa ja parvekkeella ulkoilu on jo tuttua kauraa norskeille. Kolmikko osaa käyttää ikkunaa kulkutienään ja kaikki, myös alkuun vähän arka Mirella, liikkuvat tarhassa kuin kotonaan.
Söpöileminen hallitaan tietysti.
Riehuminen on edelleen ykkösajanviete, siitä ei vain ymmärrettävistä syistä ole kameraan tallentunut juurikaan todistusaineistoa...
Miska on kaikkien kaveri :)
Pöydille pääseminen tarkoittaa tietysti pääsyä kynäpurkille - ei kokematta uskoisi, kuinka hauskaa kynien vierittely ja pureskeleminen kissanpentujen mielestä on.
Tuuletusikkunoista avautuu mahtavat maisemat, ja kesähelteellä siellä on miellyttävän viileää hengata. Hyttysverkon ja ikkunan väliin pennut eivät turvallisuussyistä pääse.
Kun väsymys lopulta iskee, ei nukkumapaikan kanssa turhaan nirsoilla. Jos siinä pystyy käpertymään mukavasti kerälle, se kelpaa.
